Slider

Teknisiä ongelmia

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mä en tiedä mikä yhteys-ongelma mun tietokoneessa ja tässä uudessa puhelimessa on, kun jostain syystä tämä ei koskaan tuo kaikkia kuvia tähän tietokoneelle. Nytkin yli sadasta kännykällä otetusta asukuvasta 25 näkyy koneellani. Näitä ongelmia on nyt sitten riittänyt. Yritin kysellä asiasta applen support sivulla, mutta se taas ei jostain ihmeellisestä suostunut julkaisemaan kysymystä. Yritin nyt kirjautua koneella icloudiin, mutta se vaatii tuplavarmennusta sähköpostilla, eikä se koodi vaan sähköpostiini tupsahda. Eikä sitä löydy myöskään roskapostista. Uutta pyydettäessä iCloud sanookin "tapahtui tuntematon virhe".

Osaisko joku teistä auttaa ja sanoa mikä on vikana? 

Edellisenkin postauksen kuvat jouduin nimittäin lähettämään sähköpostilla tietokoneelleni. Ah niin ihanan vanhanaikainen sähköposti... Siinä vaiheessa kun lähetettäviä kuvia on tuo sata, niin se ei kuitenkaan enää ihan yhtä hyvin pelitä. Nyt kuitenkin rättiväsyneenä jätän tämän taistelun tekniikkaa vastaan ja yritän saada nämä asukuvat ulos viikonlopun aikana. Ensi viikolla mulla on muutenkin vähän enempi aikaa blogijutuille, joten toivottavasti pääsen tosiaan normaaliin rytmiin ja saan nämä mun tekniset ongelmatkin selvitettyä. 

Hauskat perjantait ja viikonloput kaikille!

Vertailussa iPhone 8+ ja 5S kamerat

keskiviikko 15. marraskuuta 2017




iPhone 5S:säni palveli minua pitkään ja uskollisesti, mutta nyt sen korvasi uusi tulokas iPhone 8+. Uutta puhelinta etsiessäni tiesin pysyväni Apple-perheessä. Vertailin muutamia malleja ja päädyin tähän. Tärkeimpinä ominaisuuksina pidin suurta muistia ja hyvää kameraa. Tässä siis teille muutama kuva, joissa pääsette vähän vertailemaan näiden kahden eroja. Vasemmalla on aina iPhone 8+ ja oikealla 5S. Kaikki kuvat ovat editoimattomia, enkä myöskään näytöllä käyttänyt mitään säätimiä tai erikoisempia tarkennuksia.
Teknisiä tietoja halavalle 5S-mallissa megapikseleitä oli 8 ja aukko oli f /2.2. Sen sijaan 8+ -mallissa pikseleitä löytyy 12 niin lajakuva- kuin telekamerassakin. Laajakuvakamerassa aukko on f / 1.8 ja telekamerassa f / 2.8. Uudesta mallista löytyy myös kaikenlaisia hienouksia, joita ei aikaisemmassa ollut. Näitä ovat esimerkiksi muotokuvatila, live-tila, optinen kuvanvakain, parannettu sävyjentoisto ja monet muut uutuudet sekä parannukset. Näihin voi kukin tahtonsa mukaan tutustua paremmin Applen sivuilta.
Oon ollut todella tyytyväinen tähän uuteen puhelimeen ja sen kameraan. Moni ystävänikin on jo  huomannut suuren eron aikaisempiin kuviin. Uuden puhelimen kuvat ovat ensinnäkin huomattavasti tarkempia. Näistä kuvista tämän huomaa erityisesti tuosta ensimmäisestä kuvasta niin hyvin. Puhelinta on siis pidetty aivan samassa kohdassa kuvan ottamiseen Jopa maton "karvat" erottuvat sekä ei ehkä parhain juttu, mutta liat myös. Kyseessä on eteisen matto, joten siitä tepastellaan aika useaan myös kenkäsiltään vaikka avaimia hakemaan. Tuosta ensimmäisestä kuvasta pystyin myös spottaamaan pari hiusta tai muuta karvaa, joita oikeanpuolimmaisesta kuvasta erota.
Selfie-kamerassa on myös huomattava ero. En tiedä onko tuossa vitosessa voinut vielä jotain likaa olla, sillä tätä katsoessani tuli ihan sellainen "oliko se nyt noin huono?". Huomattavasti epätarkempi se kuitenkin on ja värit ovat myös heikommat. Vaikka selfie-kamera voisi uudessakin olla aina parempi, niin onhan se nyt huomattava parannus tuohon rakeiseen vitoseen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ootte tyytyväisiä, kun ette paremmasta tiedä. Nyt katson tätä vitosella otettua kuvaa ihan kauhun vallassa, sillä niin epätarkka ja pikselöitynyt se on. Napsin nämä kuvat äkkiä aamulla ennen töihin lähtöä, joten ihan hehkeimmilläni en niissä ole. Otsatukkanikin on aivan ylikasvanut mallistaan, mutta onneks ens viikolla pitäis taas keritä kampaajalle.
Kukkakuvassa puolestaan terälehdet ovat tarkemmat ja myös tausta on tarkempi. Tietysti epätarkka tausta voi olla nätti efekti, mutta ongelma on, jos kamera ei pysty tarpeeksi eri pintoihin tarkentamaan. Näitä kuvia alkuperäiseen malliin verratessani, on 8+ onnistunut alkuperäiset värit ja sävyjen vaihtelut paremmin säilyttämään.
En tiedä miksi tuosta pihalla otetusta kuvasta tuli vitosessa näin tumma. Ja kyllä, meillä on pihallamme muumitalo. Nyt on vaan se rumin aika vuodesta taas, kun kaikki vihreä on kuollut ja lumi on vielä poissa. Näitä kuvia on tuon valotuksen takia hiukan huonompi vertailla, mutta esimerkiksi tuota maalipintaa tutkiessa niin erottaa kasista paremmin nuo lankkujen rajat, kun taas vitosessa ne sekoittuvat yhdeksi siniseksi sutuksi. Myös suihkulähteen vasemmassa alanurkassa oleva jään vaaleampi kohta erottuu 8+ kamerassa selkeästi kun taas vanhemmassa kamerassa se näyttää vain pikse-sotkulta. Näissä kuvissa on muuten molemmissa käytetty hiukan zoomia.
Sitten vielä jäljellä hämärässä huoneessa otettu kuva. Kasia on kai erityisesti kehuttu hämärässä otetuista kuvista, eikä syittä. Vaikka kyllä joo, ainahan kamera voisi olla parempi, mutta tämä on kuitenkin kännykkäkamera. Etenkin isot valkoiset pinnat kuten seinä tai tyynyn kukka ovat paljon rakeisempia tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa ja reunat selkeämpiä.
Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen puhelimen kameraan sekä muihin ominaisuuksiin! Mulla on mahdollisesti myös perjantain asukuviin tulossa pientä vertailua tämän kännykän ja Olympus E-PL7:n välillä. Saas nähdä mitä tuleman pitää!

Suositteko te kännykkää vai kameraa kuvien ottamiseen?
Millaisia välineitä teillä on käytössänne?

Viimeisimmät Lontoon ostokset!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kolmas kerta toden sanoo - eikö? Ainakin tämän videon kohdalla on näin, sillä kolme kertaa piti se tuonne Youtubeen pistää lataamaan, ennen kuin siinä viimein onnistuin. Siellä se nyt kuitenkin on! Ärsyttää vaan itseäni kun viimeisimmät pari viikkoa on ollut ongelmia pysyä aikataulussa. Nyt oisin sitten saanut aikatauluistani kiinni, mutta tietenkin juuri silloin lähti Youtube-temppuilemaan.  No mutta, nyt pitäisi olla ongelmien ohi, toivottavasti ainakin. Vielä tämän viikon postausten kanssa saattaa tehdä vähän tiukkaa, mutta viimeistään ensi viikolla pitäisi olla aikaa tehdä postauksia jopa vähän valmiiksi.

Onko teillä ollut yhtä kiireinen syksy?
Ja mitäs piditte ostoksista?

Sillä tärkeintähän on aina laihuus

sunnuntai 12. marraskuuta 2017


Kirjottelin kesällä blogiini itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Teksti nousi heti luetuimmaksi postauksekseni ja putosi siltä paikalta vasta viime kuukauden aikana. Kyseessä on selvästi aihe, joka koskettaa ja herättää ajatuksia monissa. Miksi kehonkuva on monille meistä niin ongelmallinen? Edellisessä postauksessani totesin median piirittävän meitä kuvilla ja teksteillä, jotka esittelevät "ideaali kehoja". Juuri törmäsin iltapäivälehteen, jonka kannessa muistutettiin pikkujoulukauden lähestymisestä. Kivojen reseptien tai ohjelmanumeroiden sijaan mainostettiinkin pikadieettejä, jotta näyttäisit varmasti laihimmiltasi näissä iltamissa. Sehän onkin pikkujoulujen ja muiden tapahtumien tärkein osuus. Tärkeintä on näyttää hyvältä, eikä vaikka pitää hauskaa. Aion ehdottomasti paastota kuusi viikkoa kahden tunnin sosialisoitumisen tähden. Eiväthän ystävänikään tahdo nähdä minua persoonallisuuteni tähden, vaan ainoastaan nähdäkseen onnistuinko pikadieetissäni laihduttamaan kuusi vai kymmenen kiloa. Sitten voin sopivasti syödä itseni ähkyyn pyhien aikana. Kuusi tai kymmenen kiloa palaavat nopeammin kuin katosivat. Sitten taas tammikuun toisena tai kolmantena päivänä on hyvä aika hankkia se salisopimus, jota ei ehkä kuitenkaan käytä. 



Toisinaan kehopositiivisuutta kannattavia ihmisiä syytetään epäterveellisten elämäntapojen tai sairaalloisen lihavuuden kannattamisesta. Lihavuudella on toki terveydellisiä haittoja. Mielestäni mielenterveys menee tässä kohti muun terveyden edelle. Itsellänikin on aina toisinaan niitä jaksoja, kun tosiaan toivoisin olevani muutamaa kokoa pienempi. Näinä jaksoina olen yleensä hyvin onneton ja stressaantunut kaiken aikaa. Saatan ihmetellä turhautunutta oloani ja mietin, miksi ollenkaan niin onneton. Sitten muistan taas toivovani olevani laihempi. Yksikään tällainen kausi ei ole saanut painoani mihinkään katoamaan, mutta onnellisuuteni se on kyllä kadottanut. Kuuntelin Jenny Lehtisen paneelia I Love Me -messuilla ja satuin juuri kuulemaan myös pätkän hänen puhuessaan Yleisradiossa. Molemmissa oli puhtta jojo-laihduttamisesta ja kehonkuvasta. Yleensä nopea laihduttaminen johtaa vain nopeaan lihoamiseen ja huonompaan itseluottamukseen. Sen sijaan parempana vaihtoehtona näen sen oman kehon hyväksymisen sellaisena kuin se on ja laihduttamisen lopettamisen. Terveellisten elämäntapojen pitkäaikainen noudattaminen ilman laihduttamisen stressiä johtaa varmasti parempiin tuloksiin. Lehtinen kertoi oikeiden elämäntapamuutosten vievän vuosia, eli kyse ei ole muutoksesta joka tehdään parissa viikossa tai edes parissa kuukaudessa. Turha oman kehon piinaaminen tai oman painonsa kauhisteleminen ei kanna mihinkään. Tällaisia asioita tärkeämpiä ovat minusta elämästään nauttiminen ja terveelliset elämäntavat. Eikä niitä tarvitse ylisuorittaa vaan omaksuu niitä sillä tahdilla ja sellaisissa määrissä kun on itselleen hyvä. En itsekään ole tässä mikään malliesimerkki. Mutta en jaksa enää vihata itseäni sen takia, jos toisinaan tulee syötyä roskaruokaa vähän useammin, eikä hetkeen ole salille kerennyt. 



Vielä yksi asia mieltäni painaa, vaikka tämä onkin jo hiukan uutta aihetta. Mutta sitten kun ne pikkujoulut tai ihan tavallinen maanantai koittaa niin kannattaa muistaa se "omaa kehoa imarteleva pukeutuminen".  Vai kannattaako? Tämä on mielestäni niin kinkkinen juttu. Lehdet ja blogit ovat täynnä vinkkejä miten pukeutua millaisellekin vartalolle. Mielessäni pyörii kuitenkin aina sama kysymys: miksi? Minkä takia tämän vartalotyypin pitäisi pukeutua näin? Miksi esimerkiksi minun pitäisi suosia tämän kaltaisia asuja, joissa yläosassa on printtiä ja alaosassa ei? Kyllä, näiden ohjeiden on tarkoitus saada sinut näyttämään sopusuhtaisemmalta, mutta jälleen kysyn: miksi? Olen blogeista myös lukenut kuinka oman vartalonsa mukainen pukeutuminen kannattaa sen takia, että silloin näyttää siistiltä tai että se tuo itseluottamusta. Tuoko se? Älkää ymmärtäkö minua väärin, ymmärrän sen perusidean. Tietynlainen pukeutuminen korostaa tyypillisesti ajatellen "parhaita" puoliasi ja voi saada vartalosi näyttämään sopusuhtaisemmalta. Monen mielestä tämä näyttää hyvältä ja heidän itsetuntonsa kohoaa. Itse en kuitenkaan ole koskaan juuri pukeutumisen säännöistä tai malleista piitannut. En siis myöskään usko tällaisiin jokaiselle vartalotyypille sidottuihin sääntöihin tai malleihin. Se ei myöskään juuri vaikuta ainakaan omaan itseluottamukseeni, vaan itseluottamukseni on korkeimmillaan kun pidän vaatteistani. En välitä siitä tekevätkö ne minusta laihemman vai lihavamman näköisen, kunhan olen vain minä ja vaatteeni ovat mielestäni kauniita. Tämän postauksen kuvat otettiin samana päivänä kuin myös Ruutumekko ja baskeri -postauksen kuvat. Siitä huolimatta näytän mielestäni tässä postauksessa hoikemmalta kuin tuossa toisessa. Tuo toinen asu oli kuitenkin vielä enempi "minä" kuin tämä, sillä tämä tuntui mielestäni hiukan yksitoikkoiselta. Oloni oli siis itsevarmempi tuossa vähempi imartelevassa asussa. Itseluottamus on kuitenkin jokaisen asun tärkein elementti. Jos vartalotyyppisi mukaan pukeutuminen kohottaa itseluottamustasi, niin tee niin vapaasti. Jos kuitenkin viihdyt aivan erityyppisissä vaatteissa, niin uskalla pukeutua niihin. Suurin pelkoni näitä pukeutumisneuvoja lukiessani on se, ettei joku uskaltaisi rikkoa näitä sääntöjä. Niitä kuitenkin saa ja tulee rikkoa. Pukeutumisessa on nimittäin yksi ja ainoa sääntö: pukeudu siihen mistä pidät, äläkä unohda itseluottamustasi.

Pikkumusta ja punainen baskeri

lauantai 11. marraskuuta 2017


















Dress - Abercrombie & Fitch / Beret - Global accessories / Belt - Jack Wills / Shoes - Clarks

Onko parempaa kuin perjantai ja uudet asukuvat? Ok, ehkä jotain.. Mutta viimeaikaisen kiireen jälkeen tuntuu ihanan normaalilta päästä postailemaan asukuvia perjantaina. Nämä kuvat napsi taas vaihteeksi ihana Elli. Miitattiin Ellin kanssa Lontoossa, kuten tiedättekin, jos mun Lontoossa kuvatun vlogin katsoitte. Meidän hotellihuoneessa oli harvinaisesti parveke, joten tämän mahdollisuuden tahdoin ehdottomasti hydödyntää. Kaikki Lontoossa ei ole hohdokkaan kaunista. Tämä näkymä edustaakin minusta vähän aidompaa Lontoota ja tykkäsin siitä tosi paljon. 
Tähän taustaan tahdoinkin sitten jotain pehmeämpää asua, mutta tyhjällä matkalaukulla reissatessa ovat vaihtoehdot hiukan rajatummat. En nimittäin yleensä koskaan pakkaa Lontooseen vaatteita, paitsi ehkä yhden T-paidan. Luotan kauppojen valikoimien vaatettavan mut reissun ajaksi ja niinhän kävi tälläkin kerralla. Päälle päätyi siis uusi Abercrombien ihanan ilmava mekko. Kiinnittikö joku jo huomiota siihen harvinaiseen asiaan, että ylläni on todellakin musta vaate? En normaalisti tuppaa mustia vaatteita ostamaan, mutta nyt joulutöissä musta on ainoa sallittu väri. Tästä syystä silmäilin tällä kertaa harvinaisesti myös mustia vaatteita ja tämän kelpuutin vaatekaappiini. Tyypillisesti rakastaisin tätä vaikka valkoisena tai punaisena, mutta nyt on tyydyttävä mustaan. 
Mekko näyttää hyvältä ihan ilman vyötäkin, mutta päätin lisätä sen tähän, vähän vyötäröä tuomaan. Vyön toin mukanani sen tähden, että missionani oli ostaa Lontoosta uudet farkut. Tämä missio epäonnistui puoliksi, mutta tulipahan vyölle kuitenkin käyttöä. Juuri lähtiessä olin heittänyt myös tämän punaisen baskerin laukkuuni. Mulle tuli vain vahva tunne, että sille voi tulla käyttöä. No niinpä tulikin! Ilman sitä olisi asu ollut minusta liian tumma ja väritön, mutta pirteä punainen tuo siihen hiukan lisää elämää. Jalassa olivat luottoisat Clarksin kävelykengät, jotka näyttävät kyllä hyvinkin mustilta näissä kuvissa. Todellisuudessahan kengät ovat smaragdin vihreät.
Vaikka mekko onkin väriltään hiukan epätyypillinen mulle, niin kyllä sain luotua sen ympärille mielestäni ihan toimivan kokonaisuuden näinkin vähäisillä ainesosilla. 

Oliko asu teille mieleinen?
Pukeudutteko itse mieluummin mustaan vai muihin väreihin?

4 Päivää Lontoossa videolla!

torstai 9. marraskuuta 2017

Tein tällä kertaa vlogin mun reissustani Lontooseen! Sen pääsette katsomaan yltä tai klikkaamalla tästä

Kertokaa toki, toivotteko vlogeja myös tulevaisuudessa! 

Nämä meikit omistan aina

maanantai 6. marraskuuta 2017

Mulla on muutama tuote, jotka ostan aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kokeilisinkin välissä muitakin tuotteita, niin nämä ovat sellaisia, jotka löytyvät  aina meikkipussistani.  Ajattelin, että täältä voisi löytyä teillekin vaikka uusia tuttavuuksia. Siirrytäänpä siis pidemmittä puheitta asiaan!

Estee Lauder Double Wear

Tämä meikkivoide on kyllä aikamoiseen maineeseen noussut. Se on kyllä aivan maineensa arvoinen! Meikkivoide on todella peittävä ja riittoisa. Ainoa ongelma tässä on se, ettei sävyjä löydy mielestäni tarpeeksi. Vaaleinkin sävy on hiukan turhan keltainen ja tumma iholleni. Muuten  tämä olisi aivan täydellinen. Meikkivoide on tosiaan todella peittävä ja käytän tätä erityisesti juhlissa tai silloin kun olen menossa kuvaamaan. Arkena jos tahdon tuohon alempaan meikkivoiteeseen hiukan lisää peittävyyttä, niin saatan sekoittaa hitusen tätä sen sekaan. 

Lancôme Teint Miracle

Toinen kehuttu meikkivoide, joka on myös kehujensa arvoinen. Tämä on mun arkimeikkivoiteiden ykkönen. Kovinkaan peittävä tämä ei ole ja siksi saatan siihen toisinaan tuota Double Wearia sekoittaa. Tämä on todella kevyen tuntuinen kasvoilla, eikä jätä ihoa turhan mattapintaiseksi vaan mukavan kirkkaaksi. Tästä löytyy vaaleampia sävyjä paremmin kuin tuosta Double Wearista, mutta kyllä voisin talvella käyttää tästä vieläkin vaaleampaa sävyä. Itselläni on tästä sävy 010, mutta olen kuullut huhuja vaaleammastakin sävystä. Sen olemassa olosta en ole varma, ja sitä on kait vaikeampi mistään löytää. En kuitenkaan tähän mennessä ole löytänyt ihoni sävyä paremmin vastaavaa meikkivoidetta. 

MAC Pro Longwear Concealer

Mun ehdoton suosikki, jota olen käyttänyt jo monen purkin verran! Kuulemma MACillakin on näistä joku kierrätysohjelma. Eli kun näitä tarpeeksi palauttaa, niin saa huulipunan lahjaksi. Kuulin tästä tietenkin sen jälkeen, kun oli juuri heittänyt roskiin meikkilaatikostani kaksi tai kolme tyhjää purkkia.. Tämä peiteaine mulla on sävyssä NC15, joka taitaakin olla se kylmin ja vaalein sävy. Se sopii todella hyvin mun käyttämiini meikkivoiteisiin, vaikka jälleen voisin vaaleampaakin käyttää. Urban Decaylta löytyy vaaleampaa, mutta se on aina loppu, joten sitä en ole päässyt vielä testaamaan. Tuleeko siitä vielä tämän voittaja? En tiedä. Toistaiseksi ainakin tämä on lempparini kaikista mitä olen kokeillut ja niitä on monta. Tämä on mukavan kevyt iholla, mutta peittää silti hyvin. Itse tykkään nestemäisistä peiteaineista enemmän kuin semmoisista kiinteämmistä ja tämä on kyllä aika juoksevaa. Kasvoilla se pysyy kuitenkin erittäin hyvin paikoillaan. Käytän tätä myös silmien alla, joita se kirkastaa sopivasti. Ainoa miinus tuotteessa on se, että tämä tulee pumppupullossa. Pumpusta tahtoo aina tulla liikaa kerralla, joten tätä menee kyllä hukkaan paljon. Myös siinä vaiheessa kun pullo on miltei tyhjä, on lopun aineen ulos saaminen mahdotonta. Oisi kiva jos tästä tulisi vaikka ihan sama tuote, mutta semmoisella sudilla varustetussa pullossa.

Benefit They're Real

Peiteaine ja maskara ovat varmasti meikkini tärkeimmät osat. Tästä maskarasta en luopuisi! Tämäkin on aikamoisen kulttimaineen itselleen saanut, mutten taaskaan ihmettele. Harjalla saa ehkä siisteintä jälkeä ikinä. Tässä on todella hauska harja, sillä se on suora muoviharja, jonka päässä on ikään kuin piikkipallo. Tuolla pallo-päällä on helppo saada sitä ripsaria sutaistua myös silmien nurkkiin. Tämä on aika pidentävä ja erotteleva, muttei todellakaan tee semmoisia hämähäkki-ripsiä. Itse ripsiväri on puolestaan todella paakutonta ja aivan mustaa.

Lancôme Grandiôse Extreme

Olin ostamassa ihan vaan tuttua Lancômen Grandiôsea, kun myyjä suosittelinkin mulle tätä. Samanlainen harjahan näissä kahdessa on, mutta tämä on vielä mustempi ja voimakkaampi. En nyt enää tietenkään osaa ajatella millaista jälkeä sillä normaalilla Grandiôsella sai aikaiseksi. Muistan kuitenkin kokeilleeni tätä ensimmäisen kerran ja ajatelleeni "wow". Sillon olin käyttänyt vaan toista Grandiôsea, eli ero myös siihen oli selkeä. Tämä harja puolestaan saa aikaan ihanan tuuheat ja tummat ripset. Käytänkin tätä ja Benefitin ripsaria usein yhdistellen. Ensin setvin ripseni tuolla They're Real ja sen jälkeen tuon niihin tuuheutta ja tummuutta tällä.




MAC Mehr

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä on siis MACin Mehr-huulipuna. Mun huuleni ovat luonnolliselta väriltään ehkä vaaleimmat ikinä ja talvella ne näyttävät entistä vaaleammilta. Juuri selailin asukuvia tuohon pilalle menneiden postaukseen ja esimerkiksi näissä kuvissa mulla ei ole lainkaan huulipunaa. Eli kuten näette, huuleni ovat todella vaaleat. Jos huulipuna on kuvauspäivänä unohtunut, niin olen usein jopa muokannut huuliani punaisemmiksi, jotta ne eivät olisi ihoni sävyiset, kuten normaalisti. Tämä huulipuna on kuitenkin kaiken pelastaja. Tällä saan nimittäin minäkin terveen, mutta hyvin luonnollisen punaiset huulet. Kyseessä on matta huulipuna, eli se voi olla hyvin kuivattava. Mulla on kuitenkin arkikäytössä tapana laittaa ensin huulirasvaa ja sitten ihan vain taputella tätä kevyesti huulille. Tällöin huuleni saavat tarvittavan määrän väriä, mutta ne pysyvät myös kosteina ja huulipunakin riittää pidempään.

Oliko postauksessa vanhoja tuttuva, vai kenties uusia tuttavuuksia?
Mitkä tuotteet löytyvät aina teidän meikkipusseistanne?

Epäonnistuneet asukuvat osa 1

perjantai 3. marraskuuta 2017

Olen nähnyt useammassakin blogissa näitä epäonnistuneita asukuvia. Ideana on näyttää, ettei se bloggaajakaan aina yhtä tyylikkäältä siellä kameran takana näytä. Mullakin blogiin päätyvät kuvat ovat usein valittu kymmenien, ellei satojen vastaavien joukosta. Tänään päätin sitten jakaa teidän kanssanne ne kaikista huonoimmat. Kyseessä on tosiaan osa yksi, eli tästä postauksesta löytyy kuvia blogin alusta kesän puoleenväliin. Lisää saattaa siis olla tulossa!


Blogini aivan ensimmäiset asukuvat kuvattiin Helsingissä eräänä erittäin kylmänä ja tuulisena Helmikuun päivänä. Olin kuitenkin pukeutunut jo keväästä inspiroituneena minihameeseen ja ohueen puseroon. Tuona päivänä siis tuuli hirvittävästi ja hiukset oli silmillä kaiken aikaa. Välillä kuitenkin pilkottuina esiin kevätaurinko, joka ei kyllä lämmittää osannut, mutta sokaistua siitä saattoi. Mukana myös magnificent hair flip. Tästä sessiosta löytyi kyllä enempikin näitä epäonnistuneita yksilöitä, joissa lähinnä oli hiukset silmillä. Tässä kuitenkin kolme parasta, vai huonointa, miten sen nyt ottaa!


Näitä kuvia otettiin kanssa tuossa häikäisevässä kevätauringossa kuten näkyy. Joukossa oli myös monia kuvia, joissa kalpeat kasvoni olivat palaneet täysin. Eivätkä siis palaneet auringossa, vaan kuvassa palaneet valkoisiksi. Tuo ensimmäinen kuva on hiukan epätarkka. Olisihan se kuitenkin muuten ihan kiva, mutta tuo mun käsi häiritsee mua aivan valtavasti! Siis musta se vaan näyttää joltain irralliselta pieneltä kädeltä, eikä lainkaan siltä, että se kuuluisi mun kehoon. Otettiin näitä kuvia Svenska Teatterin kulmalla ja oli aika vilkas spotti. Sain myös yhteen kuvaan kaverin, joka tuli siihen viereen poseeraamaan. Meinasin sen teille jakaa, mutta en nyt kuitenkaan kehdannut, kun en ihmistä tunne! Tuo tais olla eka kerta, kun joku tahtoo päästä kuvaan mukaan, mutta viimeinen se ei ole ollut. Ehkä joka toinen kerta kun Helsingissä asukuvia ottaa, niin tulee joku siihen viereen seisomaan, ja sanoo että otas nyt sit se kuva. Oma reaktio riippuu usei vähän omasta energiatasosta ja siitäkin millaisella sävyllä tämä henkilö läppänsä heittää. Joskus sitten olen ottanut kuvan, mutta joku tais saada pitkän päivän jälkeen vaan tekohymyn ja silmien pyöräytyksen.



Villapaitoja ja tyllihameita

Sitten on nämä iänikuiset silmät kiinni ja lagauskuvat. Niitä löytyy aina muutamia joukosta, mutta onneks mulla on yleensä ihan silmät auki. Tuo viimeinen on sikäli myös onnistunut kuva, että siinä tosiaan joku turisti tallustaa. Otettiin näitä Helsingissä Tuomiokirkon ja Espan poikkikadulla touko/kesäkuun vaihteessa. Liikkeellä oli jo paljon kujaa käyttäviä turisteja, joten pysäytellään sai kyllä kaiken aikaa. Objektiivi kun näissä on kuitenkin ollut ehkä joku 60mm (kaverin kamera, joten en tarkkoja tietoja tiedä!), joten kaveri sai siellä kyykkiä keskellä kujaa. Tuo keskimmäinen kuva on sikäli mainio, että taisin olla lähellä kompastua juuri ennen kuvan ottoa. Siinä on jo jalat tukevasti maassa, mutta taisin just päivitellä, että onneks en kaatunut. 





Yleensä näitä lagikuvia on aina pari ensimmäistä, kun otetaan vielä testikuvia asetuksia säädettäessä. Tyypillisesti vaan tuijotan johonkin tai selaan viestejä, mutta tällä kertaa olin hyvin eläväisen näköinen. Tästä kuvauskerrasta tuli aika paljon epäonnistuneita, sekä ihan vaan semmosia, joita en kelpuuttanut. Tykkäsin asusta paljon, mutta käytiin kuvaamassa mun pääsykokeen jälkeen. Tiesin kokeen menneen huonosti, joten fiilis ei ehkä ollut korkein. Taustalla myös viikkojen ajan stressiä ja viimeisen viikon super huonosti nukutut yöt. Meikitkin tein autossa matkallani kokeeseen ja pelkkä muisto siitä ajomatkasta ja stressistä saa mut ahdistumaan. Ehkä siis ihan ymmärrettävää, ettei tullut ihan parasta jälkeä, vaikka olinkin asun kuvausta odottanut. Kokeessa oli kuitenkin jalassa myös mukavammat kengät (huomaa eka kuva!), enkä kyllä ihan tällä asulla siellä istuskellut, vaan vähän oli neutraalimpaa päällä.
En ymmärrä mikä siinä on, kun yritän laittaa aurinkolaseja coolisti päähän, niin näyttää kuin ne menisivät ihan sivuun! Mukana myös väläyttelijä sekä selvästi pääsykokeeseen turhautunut tuoppinsa asettelija. 





Lontoosta ei juuri tullut epäonnistuneita asukuvia kesällä, joten siinä oli varmaan jotain Lontoo-magiaa pelissä! En tiedä mitä tuossa ensimmäisessä kuvassa oikeastaan tapahtuu, mutta toinen onkin klassisten "hair flip" "lagaus" "silmät kiinni" ja "epäonnistunut aurinkolasien asettaminen" elementtien multihuipentuma. Meille piti seuraa myös ihana kissa, jonka kassa piti päästä toki kuvaan.








Näiden kuvat kuuluisivat oikeastaan aikajärjestyksessä tuon Lontoon reissun edelle, mutta mitäpä pienistä. Tämä oli ehkä hauskin kuvauspäivä blogini aikana. Olin pitkään tahtonut kuvata tätä mekkoa juuri näissä maisemissa. Usein kun asuja kuvataan, niin keskityn vaan siihen, että saadaan kuvat otettua, enkä kauheesti juttele tai muuta. Näiden kuvien aikana pidettiin kuitenkin välissä myös hauskaa. Tämmöisiä blogiin päätymättömiä kuvia löytyi siis tältä reissulta astetta enempi, mutta päivä oli tosi mukava ja kyllä bloginkin saatiin materiaalia. Näitä kuviahan otettiin alkuun sateessa ja pariin otteeseen mentiin autoon suojaan pahimmilta kuuroilta. Onneksi autosta löytyi myös mahtava WWF-viltti joka sai kuvien välissä suojata mun kiharrettuja hiuksia ja kuvia otettaessa sitten itse kuvaajaa.

Tälle perjantaille en uusia asukuvia ehtinyt ottamaan, eli tulikin sitten vähän erilaisempi postaus. Ensi viikolla on kuitenkin varmasti taas uusia asuja teille luvassa!

Mitä piditte erilaisesta postauksesta? 
Onko hauska nähdä välillä myös vähän tällaista "behind the scenes" tyylistä materiaalia?
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan