Slider

Ruutua ruudun päälle

perjantai 22. syyskuuta 2017










Coat - Jack Wills / Blazer - Monki / Dress - Cooperative/Urban Outfitters / Earrings - Michael Kors / Handbag - Louis Vuitton / Watch - Marc by Marc Jacobs / Shoes - Dinsko

Lupailinkin teille varsinaisia asukuvia mun viikonlopun Tampereen reissulta. Vietettiin Tampereella tosiaan blogimiittiä, josta postailin aikaisemmin täällä. Tää asu oli kyllä itselleni super mieleinen! Oon pyrkinyt tänä syksynä myös vähän sekoittamaan perinteisiä maskuliinisia ja feminiinejä ominaisuuksia, mikä onnistui tässä asussa mielestäni ihan hyvin. Yhdistin astetta maskuliinisemman takin ja yli-ison jakun naiselliseen ihonmyötäiseen mekkoon sekä korollisiin saappaisiin. Tykkään printtien sekoittamisesta, vaikkei se ehkä kaikkien mieleen ole. Tässä jakussa ruutu on kuitenkin aika hillitty yksinkertaisen värimaailman tähden, joten mielestäni se on hauska yhdistää muihin kuvioihin. Jakusta onkin tullut yksi suosikkejani tälle syksylle jo muutamassa viikossa. Ruudullinen jak
Tämän mekon ostin muutama vuosi sitten Tukholman Urban Outfittersistä ja siinä on ihanaa 60-luvun fiilistä korkeine kauluksineen. Hihat ovat siinä ehkä 1/3 pituiset, eli normaalia T-paita hihaa hiukan pidemmät. Takaa löytyy myös kolmion mallinen cut out, josta yritän ensi kerralla ottaa kuvan. Tällä kertaa piti kuitenkin lähteä saattamaan muutamia tyttöjä junalle ja sataakin alkoi juuri.
Ylimmissä kuvissa on myös mukana Jack Willsin viime syksynä ostettu takki, joka on niin unelmainen. Willsiltä tuli toissa vuonna vastaava takki miehille ja siitä lähtien tällaista etsin. Vuotta myöhemmin löytyi takki myös naisille suunniteltuna. Olen takkifriikki ja vaikka omistankin lukuisia takkeja, oli tämä käytössäni ylivoimaisesti eniten viime syksynä. Nytkin oikein odotin saavani kaivaa sen esiin. Willsin sivuilla huomasin heidän tehneen takin tänä vuonna myös Burgundyna ja sitä aion ehdottomasti mennä Lontoossa kurkkaamaan.
Asusteina mulla olikin mun tutut Michael Korsin korvakorut, Eva ja Dinskon luottosaappaat, joista viime asupostauksessa puhuinkin. Mukaan nappasin vielä mun Marc Jacobsin kellon, jonka ostin viime vuonna arkikelloksi. Siinä on aivan ihanan harmaat hihnat ja harmaa kellotaulu. Metalliosat ovat tässä ruusukultaiset. Kellot on mun mielestä tosi kivoja asusteita, sillä ne ovat samalla käytännöllisiä ja kauniita. Kesäisin käytän kelloja vähän vähemmän, mutta erityisesti tämä kello sopii niin hyvin mun syysvaatteisiin, että se on kyllä todella kovassa käytössä.

Mitäs tykkäsitte jo vähän syksyisemmästä asusta?
Mitäs te siellä ootte mieltä kahden printin yhdistämisestä?

Blogimiitti Tampereella

keskiviikko 20. syyskuuta 2017








Mainitsinkin perjantain postauksessa olevani matkalla Tampereelle muita bloggaajia tapaamaan. Oltiin juuri saatu porukka kasaan keskustorilla, kun ohi kulkevat yläastepojat tokaisivat, että "noi on varmaan jotain bloggaajia". Kyllähän siinä hiukan nauratti! Aloitettiin päivä syömässä Finlaysonin American Dinerissa. American Dinerissa on tullut syötyä useampaan otteeseen niin Helsingissä, Tampereella kuin Jyväskylässäkin ja aina on ollut hyvää sekä täyttävää. Juteltiin pöydässä siitä sun tästä, blogista ja sen ulkopuolisista asioista. Vatsat täynnä lähettiin sitten kiipeämään Näsilinnalle, joka oli kyllä tosi kaunis paikka. Olis kiva käydä siellä joskus sisälläkin! Sieltä on siis nämäkin kuvat otettu, mutta mun asukuvista tulee vielä oma postaus perjantaina, jossa asu pääsee vähän paremmin näkyville ja kerron taas tuotteista enemmän. Kameran takana oli tällä kertaa super mukava Jenny. Näsilinnalta kun lähdettiin takaisin keskustaa kohti niin jatkoi osa iltaa vielä Torniin. Mulla oli valitettavasti viikonloppuna flunssaa ja tässä vaiheessa päivää oli sen verran kylmä ja uupunut olo, että lähdin itse hotellille lepäilemään. Onneksi lähdinkin, sillä mun olo huononi aika nopeasti. Nyt keskiviikkoon mennessä on olo viimein jo miltei terve. Harmittaa, että olin sitten juuri tänä viikonloppuna kipeenä, sillä musta tuntuu kuin koko päivä ois vaan mennyt ohi jossain sumussa.   Oli kuitenkin mukava päästä tapaamaan muita samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä, ja varmasti tavataan uudestaan! 

Laukkuni osa 3: Mulberry ja Louis Vuitton!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Hauskaa maanantaita kaikille! Itse päivittelen täältä nenäliinojen keskeltä, sillä nythän on aika laukkukokoelmani viimeiselle osalle. Tämä on omasta mielestäni se paras osa, sillä tässä on ne kolme laukkua, jotka eniten käyttöön pääsevät ja ovat täällä blogissakin jo vilahtaneet. Jos teiltä on mennyt mun kaksi aikaisempaa postausta ohi, niin osa yksi löytyy täältä ja osa kaksi täältä.


Ensimmäisenä esittelyyn pääseekin mun koko kokoelman kruununjalokivi eli Mulberryn Cara-laukku. Tämä on näistä kolmesta ehkä vähiten tunnetuin, joten siitä syystä myös päätin kertoa laukusta vähän enemmän. Laukku on siis osa Cara Delevingnen Mulberylle suunnittelemaa kokoelmaa, joka ilmestyi 2014. Sain tuolloin 2014 Mulberryltä sähköpostin uudesta kokoelmasta iPadiini istuessani vanhan huoneeni lattialla ja haukoin henkeä sillä Cara-laukku oli ehkä kauneimpia laukkuja, mitä olin koskaan nähnyt. Siitä asti haaveilin tästä laukusta niin paljon. Vaikka ihastelinkin noiden kahden vuoden aikana muitakin laukkuja, niin tämä oli jatkuvasti mielessäni ja ihan totta itkin sen perään useasti. Mulla oli myös pitkään rahat tähän säästettynä, mutta en vaan kehdannut sitä ostaa. Lopulta keväällä 2016 tein sen päätöksen, että kahden vuoden haaveilun jälkeen oli aika tämä ihanuus kotiuttaa. Tämä oli mulla ylioppilas- ja syntymäpäivälahja, sekä muisto siitä, että sain juuri ensimmäisen kesätyöpaikkani! Juuri tuon työpaikan tähden myös kehtasin tähän rahani pistää. Tiesin haluavani joko tämän tikatun tai sellaisen version, jossa oli leijonanpään muotoisia niittejä. Vaihtoehtoina oli tilata netistä, ostaa Helsingistä tai ostaa Lontoosta. Kävin tsekkaamassa tätä mustaa Helsingissä ja mietin hetken tämän sekä Lontoossa näkemäni punaisen version välillä. Päädyin kuitenkin tähän mustaan, sillä se tuli helpommaksi ja halvemmaksi. Vaikka rakastankin punaista ja pääasiassa välttelen kaikkea mustaa, niin ajattelin tämän olevan myös käytännöllisempi. 
Olin pitkään ihastellut Mulberryn Bayswateria, ja tämä muistuttaa Bayswateria juuri sopivasti, mutta on vielä kauniimpi! Laukku on Bayswateria kapeampi ja monikäyttöisempi. Tässä laukussa on nimittäin pienten kahvojen lisäksi kaksi irrotettavaa hihnaa. Yhden hihnan voi kiinnittää laukun päästä päähän kuten yllä olevassa kuvassa, jolloin laukkua voi kantaa olalla ja jos pituus ei riitä, niin molemmat hihnat voi yhdistää toisiinsa pidemmäksi olkahihnaksi. Hihnat saa myös kiinnitettyä pohjan nurkkiin sekä molemmat keskelle, jolloin laukusta tulee reppu. Tämä laukku on siis todella monikäyttöinen ja paljon selkäystävällisempi kuin esimerkiksi Vuittonin Neverfull alempana. Hihnat saa myös kokonaan irti, jos laukkua tahtoo kantaa käsivarrella perinteisen käsilaukun tapaan. Söpönä yksityiskohtana pikkukahvoissa on mukana niille oma pikku vyö, jotta kahvat pysyvät yhdessä ja pystyssä, kun laukkua kantaa reppuna. 
Tämä laukku on myös erityinen, sillä se ei ole kovin brändätty, kuten eivät muutkaan Mulberryn laukut. Tästä löytyy toki klassiset Mulberry elementit kuten postman's lock sekä kahvan ympärillä tuo pussukka jonka sisällä on pieni lukko. Myös Mulberryn klassinen puu-logo löytyy laukusta ainakin neljään otteeseen. Laukkufanille tämä on siis ilmiselvä Mulberry, mutta maallikko ei ehkä tunnista laukkua merkkilaukuksi, mikä on kivaa vaihtelua Vuittonin varsin brändättyihin laukkuihin. Laukun ainoat heikkous on ehkä sen materiaali. Kyseessä on siis lampaannahkalaukku (odottelenkin tässä vaihessa jo ensimmäisiä vihakommenttejani), joka samaan aikaan on mitä kaunein ja pehmein, mutta myös erittäin helposti naarmuuntuva. En myöskään ole ihan satavarma kuinka paljon kosteutta tämä laukku kestää, joten välttelen sen ulkoiluttamista päivinä, jolloin on mahdollista sataa. Tämä siis hiukan vähentää sen käyttöpäiviä, mutta ulkoilutan sitä kyllä aina kun vaan voin, niin upea se on! Tämä on mulla todella usein mukana matkoilla mun Vuittonin pikku Evan lisäksi, sillä tätä on mukava kantaa reppuna jos mukana on kameraa ja juomapulloa yms. Jos et ole laukkufanaatikko itse, niin tässä oli varmasti jo aivan liikaa tietoa yhdestä laukusta. Itse voisin kuitenkin puhua tästä laukusta loputtomiin! Asukuvia laukun kanssa löydätte täältä!

Louis Vuittonin Neverfull MM Damier Ebene kuosissa oli ensimmäinen todellinen merkkilaukkuni. Täyttäessäni tänä vuonna 20, täytti tämä laukku 5 vuotta. Säästin tähän laukkuun kaikki mahdolliset kuukausirahat sekä lahjana saadut rahat ja sain rahat kasaan juuri sopivasti syntymäpäiväkseni, kuten olin suunnitellut. Tuolloin Neverfulleja näki toki jonkin verran kaupungilla, mutta tämä räjähdysmäinen kasvu tapahtui mielestäni vasta vähän ostokseni jälkeen. Vaikka toisaalta tämä tarkoittaa, että samaa laukkua tulee valtavan monella vastaan, niin myös sen hinta on noussut suosion noustessa. Laukun hinta onkin miltei kaksinkertaistunut, eli sijoituksena ostos oli erittäin onnistunut.
Vähän kulumaa on kertynyt viiden vuoden aikana niin sisä- kuin ulkopuolelle. Sisältä löytyy muutama tahra, nahkareunus on päässyt laukun kulmista kulumaan ja hihnat ovat melkoisesti pehmentyneet. Hihnojen pehmentymisestä olen kuitenkin vain iloinen, eikä laukun kunnossa ole muutenkaan ikään sekä käyttöön nähden mitään moitittavaa. Käytin tätä koululaukkuna kasiluokan viimeiset kuukaudet sekä koko ysiluokan joka päivä. Lukiossa en ykkösellä tätä päivittäin käyttänyt, sillä mulla oli niin paljon kursseja ja kirjoja, että laukku painoi liikaa. Kakkosella ja erityisesti ajokortin saatuani aloin taas käyttämään tätä päivittäin. Lukion päätyttyä tää on ollut mun työlaukkuni, eli laukku todella kulkee mukana ja paljon. Tämä laukku on kyllä kestänyt tosi kovaa käyttöä, joten kertaakaan en ole tullut tätä katuneeksi, vaikka nuorena sen ostinkin.
Yllä mainitsin Caran olevan parempi selälle. Jos tämä laukku on kovin painava, niin sen kantamisesta menee herkästi selkä ja hartiat jumiin. Nimensä mukaisesti laukku vetää sisäänsä tavaraa kuin mikäkin tilaihme. Samaan aikaan laukun vahvuus ja heikkous. Tämän laukun otan aina mukaani, jos tarvitsee pakata paljon tavaraa. Toisaalta pakkaan sen aina niin täyteen painavaa tavaraa, että silloin juuri selkäni tulee herkästi kipeäksi. Mulla  on kuitenkin aina ollut tapana kantaa turhaa tavaraa mukana, joten tämän laukun myötä olen myös oppinut vähentämään turhan tavaran mukana kantamista. Turhan tavaran vähentämiseksi ostinkin postauksen viimeisen laukun...

Elikkä viime kesänä lisäsin kokoelmaani myös Vuittonin Eva clutchin. Pohdin pitkään tämän sekä muutaman muun Vuittonin pienen laukun väliltä, kuten Favoriten sekä Pochette Accessoiresin välillä. Vertailin niitä liikkeessä ja lopulta tämä valikoitui voittajaksi. Tahdoin laukun jota pystyisi kantamaan cross bodynä, ja joka sopisi niin arkeen kuin juhlaan. Laukkuun tuli mahtua ainakin kännykkä, lompakko sekä huulirasva. Favorite oli mulle liian pitkä ja Pochette Accesoiresiin olisin joutunut ostamaan erikseen pitkän hihnan, eikä se laukkuun kuuluva hihna varmaan olisi päässyt mulla käyttöön. Eva oli kuitenkin mulle täydellisen pituinen ja sopii kannettavaksi niin olalla kuin cross bodynä. Jos olette itse kiinnostuneita näistä laukuista ja niiden istuvuudesta, niin itse olen n. 162cm pitkä ja Evasta mulla on useita kuvia kuten x, x ja x. Neverfullia ostaessani Damier Ebene oli mulle ilmiselvä valinta, mutta nykyään olen alkanut lämpeämään niin azurille kuin monogram-kuosille. Tämän kohdalla monogram oli kuitenkin poissa laskuissa, sillä pidän tästä isosta laatasta enemmän kuin monogramin pikkuruisesta laatasta. Päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen Damier Ebeneen, sillä kyllä se vaan on yhä suosikkini ja olen todennut kuosin sopivan käyttööni erittäin hyvin. Olen kuitenkin niin tykästynyt Evaan, että ehkä tahtoisin sen vielä myös Azurissa jonain päivänä hankkia. Laukun pitkän hihnan saa siis irrotettua, mutta kultaisen ketjun saa irti vain toisesta päästä. Se ei minua haittaa, sillä ketju on mielestäni kiva lisä laukkuun. Ketjun toisen pään saa kuitenkin irti.  Ketju kulkee siis joko laukun päästä päähän tai sillä voi muodostaa pienen remmin, jolloin laukkua voi kantaa ranteessa. Arkisin kannan laukkua pitkässä hihnassa, mutta juhlissa yleensä käytän pelkkää ketjua.
En voisi olla tyytyväisempi tähän ostokseen, sillä käyttöä on jo vuodessa tullut huomattavasti. Tätä laukkua käytän kaikissa juhlissa ja arkena tää on mun ykköslaukku kaupungilla ja asioilla, kun en tarvitse muuta kuin kännykän ja lompakon. Laukkuun mahtuu tarvittaessa iso continental-tyylinen lompakko, mutta jos sellaista käyttää niin sitten juuri muuta ei laukkuun mahdukaan. Pienempi lompakko tai korttikotelo mahtuu laukkuun hyvin. Loppujen lopuksi tähänkin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Kännykkä, pieni lompakko, erillinen kolikkopussi, avaimet, bussikortti, huulirasva ja pari huulipunaa, ponnareita, pinnejä, ylimääräisiä kuitteja... Vaikka tavaraa koitankin vähentää, niin kyllä sitä tähänkin mahtuu!

Siinä siis oli koko kokoelmani! Nämä kolme tosiaan ovat omat suosikkini ja eniten käytössä. Tämä on mielestäni todella toimiva kombo, enkä varmaan toistaiseksi ole uusia laukkuja ostamassa. Jos tähän jonkun laukun lisäisin, niin ehkä toisen cross bodyn, joka olisi kooltaan jotain Caran ja Even väliltä. Olen vilkuillut Mulberryn Darley laukkua harmaan tai beigen sävyisenä, mutta viime vuonna tuli ostettua kaksi laukkua ja pari takkiakin. Yritän nyt sitten pitää vähän vapaata näistä isoista ostoksista ja laittaa enemmän rahaa asumiseen ja säästöön. Darley on kuitenkin ehdottomasti mun toivelistan kärkipaikoilla, ja jos kiinnostaa mistä laukusta on kyse niin tästä pääsette sitä katsomaan. En muuten tiedä miksi, mutta Mulberryn sivut ei mun koneella toimi. Jos teillä toimii niin kannattaa käydä siellä laukkua kurkkaamassa, nimittäin sieltä näkee myös laukun kokoa hahmottavaa kuvaa. Kerran tätä lentokentällä mallailin ja laukku on kyllä upea! Tein keväällä myös postauksen mun Luxus toivelistastani, joten jos tämmöiset haaveilut kiinnostaa, niin kurkatkaapa myös tänne!

Mitäs piditte näistä laukuista? Entäs onko teillä jotain laukkuja toivelistallanne?


Kolme kertaa...

sunnuntai 17. syyskuuta 2017


Jumper - Jack Wills / Skirt - H&M / Handbag - Louis Vuitton / Shoes - Clark's

3 X Paha tapa:
1. Olen maailman huonoin vastaamaan kaikkiin viesteihin. Oli se tekstari tai sähköposti, vastaan siihen mielessäni, mutta en todellisuudessa vastaa viestiin. Tajuan tämän parin päivän päästä, jolloin vastaan viestiin jälleen päässäni, mutten kirjoita kuitenkaan mitään. Tämä ympyrä jatkuu niin pitkään, etten enää edes kehtaa vastata viestiin.
2. Jätän vaatteitani kaikkialle. Jätän aina vaatteeni juuri siihen missä ne otan pois ja siivoan kaikki kerralla hyvällä tuurilla kerran viikossa. Tämä on erittäin inhottavaa silloin kun vaatekriisi iskee ja kokeilen kymmentä eri asua, jättäen kaikki vaatteet siihen sängylle tai lattialle.
3. Olen lähestulkoon aina myöhässä. Etenkin kavereita tavatessani, tapaan aina tulla vähintään puolituntia myöhässä. Usein jo valmistautuessani ajattelen, että täytyy lähteä yhdeltä tai ehkä puoli kaksi. En yleensä edes pyri olemaan ajoissa. Jos kyseessä on työt tai joku muu tärkeä tapahtuma, niin silloin olen kyllä ajoissa. 

3 X Outo tapa:
1.  Minulla on tapana syödä leivästä ensin kaikki reunat ja edetä kaikkia reunoja myöten keskelle. Keskikohta vaan usein on leivän pehmein ja paras kohta, joten tahdon jättää sen viimeiseksi.
2. Syön myös pizzaa aloittaen reunasta edeten kohti keskustaa. Edelleen, keskusta on paras pala, joten siitä tulee nauttia viimeisenä.
3. En tiedä miksi nämä kaikki nyt liittyvät ruokaan, mutta rakastan sitruunaa! Voin siis juoda ihan suoraan sitruunasta puristettua laimentamatonta sitruunamehua vaikka lasillisen kerralla. Ihan tuli vesikielelle pelkästä ajatuksesta. Tätä en kuitenkaan päivittäin harrasta, sillä en usko sen olevan kovin terveellistä jollekin ph-tasolle tms. (tosin kuka tietää?). Jos kuitenkin vaikka leivontaan tarvitaan ihan vain vähän sitruunamehua, niin yleensä juon loput mitä sitruunasta irtoaa.





3 X Lempivaate:
1. Varmaan Jack Willsin paitamekkoni, joka tosin on vielä sängyn alla laatikoituna kuten muut syysvaatteet. Pian kuitenkin tulee tähän muutos ja se pääsee varmasti pian tänne blogin puolelle! Se on jo kerran vilahtanut tässä postauksessa (alin kollaasi eka kuva).
2. Karen Millenin raidallinen pooloneule, joka on samaan aikaan siisti sekä maailman pehmein ja mukavin. Rakastan pukeutua tähän talvisin mennessäni kaupungille tai syömään ja samalla upottautua sen pehmeään ja lämpimään fiilikseen. Neule tulee varmasti näkymään blogissa tänä talvena, mutta se on mukana myös tällä videolla n. 2:45 kohdalla.
3. Jälleen luottomerkkini Jack Willsin luottohuppari, joka on ihanan oliivin sävyinen sekä muutaman koon liian iso. Huppari on mitä parhain kotona chillailuun tai lentokoneeseen kaveriksi ja sen alle mahtuu vaikka kuinka paljon vaatetta. Tämä huppari löytyy puolestaan tältä videolta n. 2:00 kohdalla.

3 X Paikka johon haluat:
1. Islanti! Islannissa en ole tullut koskaan käyneeksi, mutta siellä olisi upeeta käydä. Islanti on niin upean näköinen, että sinne olen jo pitkään tahtonut matkustaa.
2. Yleisesti itäinen Eurooppa. Olen käynyt Puolassa Comenius-projektin mukana ja Virossa toki pari kertaa, mutta muuten Itä-Eurooppa on mulle vierasta aluetta. Siellä tahtoisin ehdottomasti kierrellä monessakin maassa ja kaupungissa, ennen kuin alue länsimaistuu liikaa.
3. Etelä-Afrikka, vaikka muutkin Afrikan maat kiinnostavat. Olen käynyt Namibiassa kerran ja se oli ehdottomasti yli mieleenpainuvimpia matkojani, joten Afrikka maanosana kiinnostaa. Etelä-Afrikasta olen kuullut paljon hyvää ja eräs kaverini oli siellä vaihdossa, joten paikka on jäänyt siitä erityisesti mieleen.



3 X Paras paikka jossa olet käynyt:
1. Lontoo. Lontooseen ei vaan kyllästy, vaikka siellä on tullut aika monta kertaa pyörittyä. Lontoossa tapahtuu aina niin paljon ja sieltä löytää loputtomasti nähtävää. Jokaiselle jotakin!
2. Namibia. Kuten yllä sanoin, oli matka niitä mieleenpainuvimpia matkoja. Kierrettiin autolla ympäri Namibiaa nähden niin paljon eri paikkoja ja nähtävyyksiä. Siellä oli niin upeita eläimiä sekä auringonlaskuja ja elämä oli niin erilaista.
3. Italia. Italia on myös näitä maita johon meidän perhe palaa uudestaan ja uudestaan. Erityismaininnan saa tällä kertaa Laigueglian kylä, joka sijaitsee Ligurian rannikolla eli "Italian Rivieralla". Kylä on niin suloinen pieni paikka meren sekä vuorten välissä. Ruoka on erinomaista, jäätelöstä puhumattakaan. Monet turistit eivät tänne tietään löydä vaan siellä on lähinnä italialaisia matkailijoita. Kyseessä ei siis todellakaan ole Rooman kaltainen turistikohde, vaan ehkä astetta aidompaa Italiaa.

3 X Lempitavara:
1. Tietokone. Mulla on käytössä iMac 27", joka on nyt noin vuoden vanha ja pelittää yhä (tietenkin) niin kauniisti. Tätä ennen mulla oli käytössä mua hyvin palvellut MacBookPro, jonka elinaikaa oli kyllä venytetty viimeiseen saakka. Videoita editoidessa läppäri meni jumiin jo imovieta avatessa, eikä kahta eri sovellusta voinut ylipäätään pitää samanaikaisesti auki. Kärsittyäni tästä yli vuoden, olen nyt elänyt pian vuoden syvässä kunnioituksessa tietokoneeni toimintaa kohtaan.
2. Kuumavesipullo. Toivoin joululahjaksi Jack Willsin kuumavesipulloa ja sen sainkin. Siitä alkaen on elämäni ollut astetta parempaa. Paleltaa -> kuumavesipullo. Lihakset on jumissa -> kuumavesipullo. Vatsa on kipeä -> kuumavesipullo.   Muuten vaan surkea fiilis -> kuumavesipullo. Sillä saa sängynkin lämmitettyä illalla valmiiksi ja ihan totta elämä on vaan mukavampaa. Lisäksi mun paras ystävä Englannista sai tismalleen saman kuumavesipullon joululahjaksi vanhemmiltaan – meant to be or what?
3. Bluetooth kuulokkeet. Toinen elämääni parantanut joululahja! Mun korvat eivät yhtään tykänneet korvaan sisään menevistä kuulokkeista joten ylipäätään isot kuulokkeet ovat auttaneet jo tässä ongelmassa. Lisäksi kuuntelen yleensä musiikkia tai katson vaikka padista sarjoja liikkuessani ympäri taloa tai leipoessani ja nyt langattomat kuulokkeet eivät tartu tai jää kiinni mihinkään – mikä vapauden tunne! Kerran mm. rikoin iPadini näytön, kun kuulokkeiden johto tarttui johonkin ja laite tippui lattialle... Eipä enää!

Maanläheisiä sävyjä

perjantai 15. syyskuuta 2017













Trench Coat - Burberry / Dress - Topshop / Hat - Jack Wills / Handbag - Louis Vuitton / Boots - Dinsko

Tässä ehkäpä onnistuneimmat asukuvat pitkään aikaan! Kyseessä on todella rento syysasu, jossa on maanläheinen sävymaailma. Tämä tunika on Topshopin Petite-mallistoa, mistä syystä se on näin lyhyt. Tykkään tästä sävystä ja pitsistä kuitenkin todella paljon. Luulin napanneeni mukaani mun erittäin paksut sukkahousut, mutta näillä läpikuultavilla sukkiksilla sitten napsittiin kuvat. Vähän viileämpänä päivänä sukkahousut voisi vaihtaa ihan legginseihin. Tähän Burberryn trenssiin kuuluu myös irrotettava vuori, joka on kyllä melko ohut mutta pidentää takin käyttöaikaa niin syksyllä kuin keväällä. En tiedä onko liian aikaista jo kaivaa karvahatut esiin, mutta tää asu kaipasi mielestäni vielä sitä jotain ja tämä hattu sopi asun väreihin hyvin. Lisäksi yhdistin asuun mun Dinskon saappaat, jotka taitavat olla mun ainoat korolliset syyskengät. Ostin nämä vuosi sitten ja paljon on tullut niille käyttöä. Yritänkin tälle syksylle löytää myös toisia siistejä saappaita tai nilkkureita, ettei tarvitse aina samoja kenkiä käyttää. Tästä puhuinkin aikaisemmin täällä. Kaiken kaikkiaan tykkäsin asusta todella paljon ja mun mielestä nää kuvatkin onnistuivat hyvin!
Itse olen juuri matkalla Tampereelle viikonlopuksi. Suunnitelmassa ois mm. yks blogimiitti ja Muumimuseossa vierailu. Onko teillä mitään suunnitelmia viikonlopuksi?

Ps. Aina kun luonnostelen postausta, ilmestyy tuonne alareunaan punainen 'Tallenna'-teksti. Jos kirjoittelen samaa postausta useampaan otteeseen, niin 'Tallenna' sanoja on siellä aikamoinen liuta. Näkyykö tuo teksti myös teille lukijoille, vai näkyykö se vain omalla käyttäjälläni? Jos jollain on ollut samaa ongelmaa, niin mikä ratkaisuksi?
TallennaTallennaTallennaTallenna
TallennaTallenna

Ihonhoito iltarutiini

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Heippa kaikki! Mulla on toistaiseksi ollut blogissa tosi vähän kosmetiikkaan liittyviä postauksia, mutta niitäkin ois tarkoitus tulevaisuudessa tehä vähän enemmän. Nyt syksyn ja talven tullessa ihonhoito on mulle entistä tärkeämpää, kun aurinkoa saa vähemmän ja kylmyys kuivattaa ihoa. Niinpä päätinkin esitellä teille mun tämänhetkisen iltarutiinin. Itselläni on aika pintakuiva iho, joka kuivuu kyllä talvella aivan juuriaan myöten. T-alueelleni kertyy hiukan enemmän öljyjä, joten käytän yleensä kuivalle tai combination iholle tarkoitettuja tuotteita. Ihoni on myös aika herkkä ja atooppinen.

Ensiksi aloitan puhdistamalla meikit. Tähän käytän Lancomen Eau Micellaire Douceur puhdistusvettä. Käytin tätä pitkään, kunnes Lumenen puhdistusgeeli korvasi tämän. Nyt kuitenkin geeli on "uudistunut" ja uusi versio oli suuri pettymys. Sain tämän ostaessani muita Lancomen tuotteita, joten se on nyt ainakin tilapäisesti palannut rutiiniini. Tuotteessa ei sinänsä ole mitään huonoa, mutta en ehkä koe sen olevan rahansa väärti, enkä koe ihoni puhdistuvan pelkästään sillä tarpeeksi. 

Sen tähden käytänkin tämän jälkeen Lushin Angels on Bareskin puhdistusainetta. Tähän puhdistusaineeseen tutustuin mun siskon suosituksesta ja se on aivan mullistanut mun maailman. Mun iho on ollut paljon kirkkaampi ja entistä pehmeämpi siitä lähtien kun tätä aloin käyttämään. Mulla on kuitenkin ens kuulle suunnitteilla postaus mun lemppari Lush-tuotteista, joten kerron tästä sitten vähän lisää.

Uusin lisäys mun rutiiniin on tämä Madara Cosmetics merkin Balancing Toner. Ystäväni kehui merkin tuotteita ja koska en ole oikein tyytynyt mihinkään kokeilemaani kasvoveteen, niin päätin ottaa tämän testiin. Tämä olikin positiivinen yllätys! Ostin tämän juuri kun ihoni oli mennyt aivan sekaisin, ja tämän avulla se rauhoittui parissa päivässä. Pitkällä aikavälillä ihoni on pysynyt rauhallisempana kuin aiemmin ja ihoni on puhtaampi eikä punoita. Tämä merkki oli mulle ennestään tuntematon ja pienellä googlauksella selvisi sen tulevan Latviasta. Brändi tuottaa orgaanista kosmetiikkaa ja sen tuotteet ovat ECOSERT-sertifioituja ja paketit puolestaan FCS-sertifioituja. Olen ehdottomasti kiinnostunut kokeilemaan lisää heidän tuotteitaan!



Kiehl'sin naamioita olen pitkään tahtonut kokeilla ja nyt minulla onkin ollut testeri heidän Calendula & Aloe Soothing Hydration naamiosta. Tätä olen käyttänyt tarpeen tullen ehkä kerran viikossa ja testerin loputtua tulen kyllä varmaan ostamaan kokonaisen purkin tätä. Käytän tätä silloin, kun tunnen ihoni kaipaavan hiukan ylimääräistä kosteutusta tai jos tunnen ihoni menevän huonompaan suuntaan. Kun naamion käyttää illalla, voi aamulla herätä ihanan pehmeään ja kirkkaaseen ihoon!

Päivittäiseen käyttöön pääse tämä Kiehl'sin Midnight Recovery Concentrate, joka on kuulunut näistä tuotteista rutiineihini pisimpään. Muistan ostaneeni tämän Lontoosta paluumatkalla ja Lontoossa ihoni menee aina sekaisin. Siispä kun käytin tätä vielä ihollani sen ollessa normaalia huonommassa kunnossa, niin vaikutus oli silmiinpistävä. Ihoni tuntui virkeämmältä ja se myös näytti siltä. Epäpuhtaudetkin katosivat iholtani nopeammin. Näitä olen tyhjentänyt aika monta, ja tahtoisin päästä kokeilemaan myös Kiehl'sin päiväseerumia.

Bepanthenin rasvaa käytän öisin ikään kuin huulinaamiona ja päivisin tyydyn ihan vain huulirasvaan. Bepanthen on meille kaikille varmasti tuttu, eikä siis siitä sen enempää.

L'Occitanen kuivien käsien käsirasva on ollut käytössäni jo vuosien ajan. Tätä isoa tuubia pidän yöpöydälläni, mutta minulla on usein myös käsilaukussa tämän matkakokoinen versio. Minulla on yleisesti aika herkkä iho. Myös käteni ärtyvät helposti kemikaaleista ja monista käsirasvoista, mutta ei ikinä tästä. Olen kokeillut mm. Body Shopin käsirasvoja, joista käteni eivät ole pitäneet lainkaan. Tämä sensijaan imeytyy yön aikana erittäin hyvin, ei ärsytä, kirvele tai punoita ja jättää käteni samettisen pehmeiksi. Kaikki ystäväni aina kehuvat pehmeitä käsiäni ja tässä siis se salaisuus niiden takana!

Huomaatte varmaan, että kuvista puuttuu kasvovoide. Se johtuu siitä, etten ole vielä tyytynyt mihinkään. Käytin koko lukion ajan Eucerinin voiteita, jotka olivat erinomaisia herkälle ja atooppiselle iholleni. Eucerin kuitenkin poistui kokonaan Suomen apteekkien valikoimasta, ja siitä asti on ihoni saanut kärsiä. En ole vielä onnistunut löytämään merkin tuotteita korvaavia voiteita, vaikka mitä on koitettu. Viime aikoina olen käyttänyt Lumenen Lähde Intense Hydration 24h kasvovoidetta, joka on toiminut ihollani kohtalaisesti, mutta se ei korvaa apteekin voidetta. Ilokseni huomasin epätoivoisen googlettamiseni tuottavan tulosta, sillä käyttämääni kasvovoidetta pitäisi löytyä Britannian Boots-apteekeista! Olen mielestäni joskus sitä niistä etsinyt tuloksetta, mutta nyt sitä pitäisi kyllä löytyä. Tiedän siis mihin suuntaan ensi kerralla, kun Lontooseen lähden. Jos teillä on kuitenkin jotain suosituksia, niin kertokaa toki!

Laukkuni osa 2: Michael Kors ja Ted Baker

maanantai 11. syyskuuta 2017

Lukijoiden pyynnöstä esittelen kaikki laukkuni blogissa! Ensimmäiseen osaan pääsette tästä.

Ensimmäisenä Michael Korsin pinkki pieni laukku, jonka nimi taisi olla Mini Sloan. Tämä väri on aivan ihana ja mun mielestä nuo niitit toimivat hyvänä vastapainona tuolle kirkkaalle värille, tuoden laukkuun vähän lisää särmää. Laukku on aika jäykkä, joten siihen ei mahdu kovin paljoa, etenkin kun laukku on jaettu kahteen osioon keskellä olevalla vetoketjutaskulla. Tähän voi siis laittaa lähinnä litteitä tavaroita, mutta laukku sopii hyvin vaikka kaupungille, jos tarvitsee mukaan vain kännykän ja lompakon. Laukussa on metallinen ketju jota voi pitää kaksinkertaisena, jolloin laukku ylettää noin vyötärölle, tai yksinkertaisena jolloin laukku asettuu lonkalle. Kaksinkertaisena laukku on vähän tukevampi kantaa, mutta usein tykkään pitää sitä pitkänä. Silloin laukun saa myös cross-bodyksi. Tämän sain syntymäpäivälahjaksi yläasteella ja se onkin ollut käytössä aika paljon.

Tämä puolestaan taisi olla nimeltään Quilted Alma mini ja tämä oli joululahja lukiossa. Nämä kaksi pikkulaukkua ovat ehdottomasti mun lempparit Michael Korsilta. Tämä on vähän pehmeämpää materiaalia kuin tuo Sloan ja tätä ei ole jaettu useampaan taskuun. Tähän siis oikeastaan mahtuu miltei hiukan enemmän tavaraa kuin ylempään laukkuun, vaikka tämä onkin ulkoisesti pienempi (it's bigger on the inside - huh?). Laukussa on musta nahkahihna, jossa on vyösolki, jolla saa säädettyä hihnan pitutta. Hihnan saa myös kokonaan irrotettua, mutta laukku ei tyylinsä puolesta mielestäni sovi kädessä kannettavaksi. Tämä laukku oli minun go-to pikkulaukku kunnes ostin Vuittonin Evan, mutta tämä on ehtinyt kyllä olemaan monessa mukana.
Tämä on viimeisin laukkuni Korsilta ja ehkä jopa viimeinen. Vähän kuin kasvoin ohi Guessin laukusta, niin nyt tunnen kasvaneeni ohi Michael Korsin laukuista. Pidän yhä todella paljon Korsin vaatteista, kengistä ja koruista, mutta merkin laukut eivät enää juuri iske. Todella monet laukuista jäljittelevät muiden suunnittelijoiden laukkuja, ja näen monet laukut vaan halvempina jäljitelminä. Vaikka toisinaan Korsilla olisi kivojakin laukkuja, niin en pysty itse ohittamaan sitä, että näen vaan sen alkuperäisen laukun mielessäni. Jos joku pystyy jättämään tämän huomioimatta ja laukuista tykkää niin ei siinä mitään, itse vaan en siihen pysty.

Taisin löytää tämän Lontoosta Korsin liikkeen alennusmyynneistä yläasteella. Silloin tulin käyttäneeksi tätä aika paljon ja hieman kulumaa tästä laukusta löytääkin. Malliltaan laukku muistuttaa paljon Vuittonin Speedya. Tyhjänä laukku ei pidä muotoaan kovin hyvin, vaan se vaatii kyllä täytettä näyttääkseen samalta kuin tässä kuvassa. Tämä laukku tuntuu tyyliltään ehkä kaikista vanhentuneimmalta Korsin laukuistani. Voisin kuvitella muiden laukkujen juuri ilmestyneen Korsilta, mutta tämä tuntuu hiukan päivittyneeltä. Toisaalta brändättyjen laukkujen on sanottu palaavan, joten ehkä tämäkin näyttää kohta taas tyylikkäältä? Tajusin juuri tämän olevan ehkä ainoa kankaasta valmistettu laukkuni ja sen takia se varmasti näyttääkin niin epätavalliselta, enkä oikein tiedä miten sitä lähestyä.

Vuosi 2012 oli minulle laukkufiilistelyn vuosi, jolloin tahdoin panostaa vähän enemmän laukkuihini. Tuona vuonna ostin myös ensimmäisen Vuittonin laukkuni. Koska Neverfullini oli ruskea, niin tahdoin myös jonkun hyvän vaalean laukun, joten ostin tämän ensimmäisen Michael Korsin laukkuni.  Kyseessä on siis luonnonvalkoinen Hamilton Satchel.  Tämä oli kyllä täysin hätiköity ostos, jonka nyt vanhempana ja viisaampana olisin jättänyt väliin. Muistan sen fiiliksen, että tarvitsen vaalean laukun, joten olin valmis tyytymään miltei mihin vaan. Olen käyttänyt tätä laukkua aina silloin tällöin, mutta olen varmaan käyttänyt sitä harvemmin kuin olen harkinnut sen myymistä. Laukku näyttää kuvissa puhtaan valkoiselta, vaikka todellisuudessa se on luonnonvalkoinen. Jos laukku olisi oikeasti kirkkaan valkoinen ja sen hopeiset metalliosat olisivat kultaiset, niin pitäisin laukusta paljon enemmän. Tämä taitaa ihan totta olla ainoa laukkuni, jossa on hopeiset metalliosat, minä kun en vaan hopeisista metalleista juuri pidä, ainakaan laukuissa. Tämä  saa kuitenkin pysyä kaapissani, kunnes löydän jonkun muun vaalean laukun - sellaisen josta oikeasti pidän.

Tämä Ted Bakerin multicolour bird print bowler laukku on blogissa jo aiemmin vilahtanut. Kuten olen siitä jo aiemmin maininnut, niin se on väriltään ja printiltään upea, mutta hyvin epäkäytännöllinen laukku. Ylemmän Michael Korsin ruskean laukun tavoin tämä on kangasta, mutta tämä kangas on kuitenkin erityyppinen, joten tämä pysyy muodossaan paremmin. Laukkuun mahtuu ehkäpä jopa yllättävän paljonkin tavaraa, joten sinänsä laukku on hyvä, mutta toivoisin sen tulevan pitkän hihnan kanssa. Tässä kun tosiaan on vain nuo pienet käsivarrelle sopivat kahvat, niin jos kädet ovat täynnä, on laukusta hyvin vaikea saada mitään tai saada sinne laitettua mitään. Laukkua voi myös olla inhottavaa kantaa jos se on hyvin painava, siihen kun kuitenkin mahtuu paljon tavaraa. Tämä pääsisi käyttöön varmasti paljon useammin, mikäli laukussa kulkisi pidempi hihna, jonka saisi olalle tai cross-bodyksi.


Ted Bakerin Matokes-laukkua piinaa sama ongelma kuin edellistä, tosin tätä laukkua se piinaa vielä pahemmin. Tässäkin on vain nuo pienet kahvat, mutta lisäksi laukku on tyhjänäkin erittäin painava ja niin jäykkä! Yritin käyttää tätä yhdessä vaiheessa koululaukkuna, mutta se oli mahdotonta. Laukku oli kirjojen kanssa niin painava, ettei sitä vaan tahtonut kantaa mukana. Toisaalta pidän siitä kuinka jämäkältä laukku näyttää, eikä se ole yhtään menettänyt muotoaan, mutta siinä on myös huonopuolensa. Se ei nimittäin anna yhtään periksi, jos laukkuun yrittää ahtaa mitään eriskummallisen muotoista, tai muuten vaan saada sinne mahtumaan vielä pari kirjaa enemmän. Se myös kapenee aavistuksen ylöspäin vetoketjua kohti, joten vaikka jokin sinne mahtuisi, niin sen pois saaminen on taas astetta vaikeampaa. Lintulaukun kanssa yhdellä kädellä taitoilu vielä jotenkuten onnistuu, mutta tämän laukun käyttöön tarvitsee kyllä kaksi kättä. Se vaan on kuitenkin niin siistin näköinen! Pidän siitä, että edestä laukku näyttää tavalliselta mustalta laukulta, mutta sivusta paljastuukin asennetta antavat niitit.

Ensi viikolla onkin kolmannen osan aika, ja siinä sattuukin olemaan kaikki lempparini!

Löytyikö tästä mieleisiä laukkuja?

Tyyli-inspistä syksyyn

sunnuntai 10. syyskuuta 2017


Tässä ensimmäisenä on muutamia kuvia mun tämän syksyn pinterest boardilta. Tämän syksyn kaksi pääteemaa mulle ovat siis kerrospukeutuminen ja 60-luku. Vaikka 60-luku aina tyyliäni inspiroi, koen sen usein painottuvan syksyllä ja talvella. Nyt vielä kun olemme katsoneet useita 60-luvulle sijoittuvia tv-sarjoja, niin inspiraatio siihen pukeutumiseen sen kun kasvaa. Haluisin ikään kuin vielä lisätä sen vaikutusta tyyliini ja tuoda sitä paremmin esille. Syksy on myös mielestäni parasta aikaa kerrospukeutumiselle, joten yritän ottaa siitä kaiken irti. Näitä molempia pääteemoja yhdistää myös yksi pienempi teema eli erilaiset ruudut. Olen aina ruutuja rakastanut, mutta tänä syksynä kuosi on myös muodissa. Aionkin ottaa kaiken irti kauppojen valikoimasta toivottavasti niin löytöjen kuin ihan vaan inspiraationkin muodossa.  Mulla on myös muutamia erityisiä tuotteita etsinnässä ja niistä lisää alla...



Korkeakauluksiset villapaidat! Kaulukset siis kiinnostavat, oli se oikein poolokaulus tai ihan vaan astetta korkeampi semmoinen, kunhan niitä senttejä pari löytyy. Korkeat kaulukset tukevat 60-luvun vaikutelmaa, näyttävät todella kivoilta monien mun takkien kanssa, luovat usein kiinnostavampia tyylejä ja suojaavat myös vähän kaulaa syksyn ja talven tuulilta! Miksi siis ei pukeutuisi korkeakauluksiseen villapaitaan? Muutamia poolopaitoja ja neuleita multa löytyy, mutta tahtoisin oikein muhkean villapaidan!


Yritän nyt syksyllä panostaa vähän kiinnostavampiin alaosiin. Tähän oon pyrkinyt jo hetken aikaa kiinnittämään enemmän huomiota sillä kivakin paita näyttää tavanomaiselta tavallisten mustien farkkujen kanssa. Hameita multa löytyy jonkinverran, mutta monet niistä ovat aika kesäisiä, joten syksyisempiä hameita oisin etsimässä. Erityisesti samettihameet kiinnostavat, mutta viimeaikoina oon alkanut myös lämpeämään farkkuhameille. Ruutuun oon niin rakastunut ja toivon tämän trendin tuovan myös ruutuhousuja liikkeiden valikoimaan! Tähän kollaasiin onnistuin kyllä löytämään useita kivoja vaihtoehtoja, mutta näitä täytyis päästä sovittamaan. Erityisesti tuo vihreä mokkahame (Vilasta?)  ja alarivin ruudulliset Monkin housut ovat ihanat.


Oon aikaisemminkin myöntänyt olevani huono ostamaan kenkiä. Erityisesti syys- ja talvikenkiä multa löytyy todella vähän. Tahtoisin löytää edes yhdet uudet nilkkurit tai saappaat tänä syksynä. Tykkään usein muista kuin mustista kengistä, joten erityisesti etsin punaisia, vihreitä tai harmaita kenkiä. Kenkien tulee kuitenkin olla käytännölliset, joten aivan piikkikorkoja en tahdo. Harmi vaan, sillä nuo ekan rivin kolmannet olisivat aivan upeat! Toivoisin kenkien olevan ennemmin jotain muuta materiaalia kuin mokkanahkaa, sillä mokkanahkaiset kengät eivät tunnu mulla parhaiten kestävän. Nuo Ted Bakerin vihreät kengät toisella rivillä kuitenkin materiaalista huolimatta paljon houkuttavat.

Mikä teitä inspiroi tänä syksynä?
Onko teillä jotain tiettyjä tyylejä tai tuotteita hakusessa?

Kuvat Atlantic Pacific, Pinterest ja Google

Punaista ja pilkkua

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Heippa kaikki! Onnistuin viikonloppuna sairastumaan jonkin sortin vatsatautiin, joten viimeisimmät päivät ovatkin vietetty sängynpohjalla. Sunnuntain postaus mulla oli onneksi ajastettuna, mutta maanantai jäi välistä. Tänään olo on kuitenkin ollut jo parempi ja yritän päästä jo takaisin normaaliin aikatauluun. Nyt kuitenkin asukuvien pariin!






Trench Coat - Ted Baker / Playsuit - Jack Wills / Headband - Anthropologie / Handbag - Louis Vuitton / Shoes - Primark

Ensinnäkin, myönnän - laitoin nämä kengät jalkaan ihan vain kuvia varten. Alle kympin kengiksi ne ovat olleet kuitenkin yllättävän mukavat. Sisäkäyttöön ne sopivat hyvin, mutta Helsingin epätasaisilla kaduilla tyydyn mieluummin vähän matalampiin korkoihin. Olin vuosia unelmoinut korkokengistä, jotka olisivat punaiset ja joissa olisi nilkkaremmi tai tällainen "t-remmi". Nämä kengät tulivat vuosien selauksen jälkeen vastaan ja ne vastasivat ajatustani niin hyvin. Nykyään ehkä tykkäisin kyllä vähän matalammista kengistä ja olen etsinyt toisia vastaavia kenkiä, mutta tuloksetta. Yllättävän hyvin ovat nämäkin työnsä ajaneet, vaikka lähitutkailussa niistä löytääkin vähän kulumaa.
Toisekseen, myönnän - laitoin tämän hiuspannan päähäni ihan vaan lisätäkseni asuun vielä hitusen Blair Waldorfin estetiikkaa. Tämä asu oli myös ensimmäisiä otsatukalla kuvattuja asujani, joten myönnän kolmanneksi vielä olleeni vähän eksyksissä tän tukan kanssa. En ollut vielä ihan varma miten sitä stailata tai kuka minä olen nyt, sillä näytin yhtäkkiä niin erilaiselta. Pidän kyllä otsiksestani, mutta se muutti ulkonäköäni niin paljon, että totuttelua tarvitaan.
Näihin kuviin valikoitui mukaan myös Ted Bakerin luottotrenssi. Tämä on minulla tainnut olla kasin keväästä saakka eli nyt noin 5,5 vuotta. Tässä siis takki joka kestää aikaa! Takin klassinen leikkaus ei vanhene ja se on pysynyt erittäin hyvässä kunnossa. Siinä on kaunis violetti sisäkangas, joka on ehkä hiukan nukkaantunut, mutta sekin yllättävän vähän. Päällikangas on yhä aivan erinomaisessa kunnossa eikä värikään ole juuri haalentunut. Sanoisin sen vastaavan yhä 98% alkuperäistä väriä, eikä varmasti vastaantulija osaisi sanoa sen lainkaan haalistuneen. Erittäin onnistunut ostos tämä trenssi siis aikoinaan ollut! Kangas on laadukasta, mutta täytyy mainita sen olevan myös melko painavaa. Olen todennut aika monien Bakerin takkien olevan painavia, ja tämä taitaakin olla yksi painavimpia takkejani.
Playsuit on tietenkin luottomerkiltäni Jack Willsiltä. Se on aivan ihana Peter Pan -kauluksineen ja liehuvine hihoineen. Ainoa miinus tässä shortsipuvussa on sen lyhyt mitta. Ei sinänsä siis lahkeenpituus vaan koko vaatteen pituus! Itse olen vielä melkoisen lyhyt ihminen ja vaikka leveytensä puolesta puvussa on tilaa niin pituudeltaan se jää tiukaksi. Kyllä siinä kävellä ja istuskella kelpaa, mutta en ryhtyisi siinä sen enempää akrobatiaa harrastamaan. Tää pituus on kyllä omituinen juttu, sillä eivät muut Willsin tuotteet liian lyhyitä ole olleet.
Valitinko mä nyt jotain jokaisesta ylläni olleesta tuotteesta? Hah. Oikeasti tykkään todella paljon  jokaisesta tämän asun vaatteesta ja asusteesta, mutta tahdon vain tuoda esille täyden ja rehellisen mielipiteeni. Vaikka ylläni on todella kivat vaatteet ja paljon lempiväriäni, niin ei näköjään kuitenkaan hymyilyttänyt kauheasti! Pistetään se tuon otsatukan piikkiin. 

TallennaTallenna
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan