Slider

Eikö sua pelota?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017




"Eikö sua pelota?" on kysymys, jonka olen kuullut viimeisen vuoden aikana aika useasti, etenkin viimeisimpinä kuukausina. Tällä tietysti viitataan viimeaikaisiin terrori-iskuihin. Meidän perheemme matkustaa suhteellisen paljon ja käymme muun muassa Briteissä useamman kerran vuodessa. Usein juurikin puhuessani Lontoossa, tulee joku esittäneeksi tämän kysymyksen. Mielestäni ei ole paha olla varuillaan, mutta ei tulisi unohtaa elää elämäänsä.

Viimeaikoina olen pohtinut kumpi terrorismissa pelottaa ihmisiä enemmän, kuolema vai sen tilanteen ja kaaoksen keskelle joutuminen. Jos pelkäät kuolemista terroristi-iskussa, niin voit yhtä hyvin liukastua portaissa, tukehtua syödessä tai saada vakavan sairauden. Voin kertoa sinulle yllättävän faktan — me kaikki kuolemme joskus. Ei siis kannata ainakaan sen pelon estää sinua käyttämästä sitä aikaa joka sinulla on parhaasi mukaan. Keskelle terrori-iskua jääminen olisi varmasti hirveää ja traumaattista, mutta se on tilanne johon emme itse itseämme aja. Jos joku päättää satuttaa meitä, niin se ei ole meidän oma valintamme, se on vain erittäin huonoa tuuria. Terrorismia voi tapahtua Lontoossa, mutta sitä voi yhtä hyvin tapahtua vaikka meillä Helsingissä. En aio kaivaa kuoppaa tunturin kupeeseen pysyäkseni piilossa muilta ihmisiltä. 


Tiedän monien olevan kyllästyineitä jatkuviin "ei saa antaa pelon voittaa"-puheisiin, mutta mitä muutakaan voisimme sanoa? Terrorismi tulee sanasta terror, joka suomeksi tarkoittaa vahvaa pelkoa –  juuri sitä reaktiota, mihin nämä iskut tähtäävät. Tahdommeko antaa terroristeille voiton? Voimme kaikki yhdessä taistella terrorismia vastaan, sillä nämä teot ovat voimattomia ilman reaktiota niihin. En meinannut tätäkään kirjoitusta toteuttaa, sillä en tahdo antaa tälle toiminnalle lisää huomiota, mutta aihe on noussut niin monissa keskusteluissani esiin, että uskoin asian olevan monien mielissä.



Tiedättekö sen lapsen, joka on aina jäänyt huomiotta, jota ei koskaan kehuttu ja jolle ei koskaan annettu mahdollisuuksia onnistumiseen elämässään. Tiedättekö sen lapsen joka härnää ihan vain saadakseen reaktion aikaan, ihan vain jotta saisi hetken huomiota. Lapselle ei tule ärähtää tästä käytöksestä vaan ennemmin puuttua siihen tekijään, joka on saanut lapsen käyttäytymään näin. Monet radikalisoituneet ovat näitä lapsia. Meidän pitäisikin puuttua radikalisoitumiseen johtaviin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Se voi tavalliselta kansalaiselta olla hankalaa, mutta mekin voimme kantaa kortemme kekoon. Emme saa antaa terrorismin hidastaa elämäämme, emmekä saa antaa sen  kasvattaa muureja välillemme. Viime aikoina olen Suomessakin huomannut rasismin kohottavan päätään. Meidän tulee taistella rasismia vastaan ja suojella niitä ihmisryhmiä, jotka ennakkoluuloista kärsivät. Vihaamalla viattomia ihmisiä ja ihmisryhmiä vain puhallamme voimaa siihen vihan liekkiin, joka tulisi tukahduttaa.



Musta tuntuu, että nämä pelottavat ajatukset ovat sellaisia, joita jää helposti pohtimaan juuri niinä hetkinä kun on yksin neljän seinänä sisällä ja antaa ajatustensa vaeltaa. Silloin kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ulos. Mennä tapaamaan kavereitaan. Mennä elokuviin. Mennä konsertteihin. Mennä matkoille. Mennä nauttimaan elämästään. Tuli mitä tuli, kävin miten kävi niin tämä elämä on tehty elettäväksi. Tämän tekstin ilmestyessä olen itse Lontoossa, todennäköisesti viettämässä iltaa hyvän ystäväni kanssa, vailla huolen häivää. 

20 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus aiheesta! Liian vähän nousee esiin tosiaan tuo ongelma siellä terrorismin ja muun pahan takana, mihin ensisijaisesti tulisi just puuttua jotta tulevaisuudessa maailma olisi ehkä vähän parempi.

    VastaaPoista
  2. Word! Juuri näin! :) Ihanaa iltaa Lontoossa! <3

    VastaaPoista
  3. Puit hienosti sanoiksi sen, mitä oon itsekin yrittänyt jankata jokaiselle, joka on huolissaan mun ensikuisesta Lontoonmatkasta. :D Mun on pakko myöntää, että oon pari viimeistä kuukautta ollut ihan pelko perseessä kaiken mahdollisen takia, mitä maailmassa on menossa, mutta lähinnä se pelko rajoittuu ihan tänne koti-Suomeen - ei mua pelota pätkääkään lähteä Lontooseen, mutta bussimatka meiltä keskustaan tuntuu joinakin aamuina aivan ylitsepääsemättömän vaikealta. Mulla on toisaalta ihan omat syyni reagoida näin, ja mua pelottaa terrorismi kotimaassa ihan henkilökohtaisista syistä. Mä en kuitenkaan aio antaa terrorismin pelon varjostaa mun tän vuoden kohokohtaa, eli edessä häämöttävää reissua, vaan aion pelätä itseni paniikkikohtauksen partaalle jo bussissa matkalla lentokentälle. Onneks lentäminen on mulle sellasta, että sielu lepää oikein kunnolla, ja siinä kolmen tunnin aikana ehtii hyvin kuunnella musiikkia, lukea kirjaa ja nollata pään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla että ajattelet samoin! Terrorismin ei tosiaankaan kannata antaa hidastaa omaa elämää. Hyvä että lentäminen on sulle rauhoittavaa, siinä tosiaan on aikaa nollautua yläilmoissa. Hauskaa reissua sulle Lontooseen!

      Poista
  4. Totta joka sana tässä!

    Kivaa Lontoon reissua! <3

    VastaaPoista
  5. Meillä on tulossa (itseasiassa kolmen päivän päästä, oon superinnoissani) parin päivän Lontoon reissu. Päässä on pyörinyt just se mitä jos. Vähän kuumottaa että mitä jos se terrori-isku tulee just sinne missä ise on ja juuri väärään aikaan. Mutta kuitenkin, kuten sanoit kuoleman mahdollisuus on kaikkialla, kokoajan. Kuitenkin pitää elää.

    Plus tekstin kaikki sanat totta ja komppaan kaikkea suuresti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elää pitää, eikä kannata tuhlata hyvää reissua murehtimiseen tai stressiin. Kiva että tykkäsit! Pitäkää hauskaa Lontoossa ☺️

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus! Ja superkivat kuvat, ihanan vehreä tausta :)

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä teksti, itse voin allekirjoittaa myös tuon kaiken! Vaikka itsekin välillä pohdin että mitä jos, en silti anna sen vaikuttaa mun elämään, koska mitä jos mitään ei tapahdukaan. Me ei voida tietää kuinka pitkä oma elämä on, joten siksi sitä aikaa ei pitäisi tuhlata pelkäämiseen :)

    VastaaPoista
  8. Todella hyvä teksti!! Joka sanaan voin samaistua kyllä täysin, oli se pelko mikä vaan silti ei pitäisi antaa sen estää elämästä! Ja viha tässä tilanteessa ei auta, vaikka se onkin ihmisen luontainen tapa reagoida kun pelko nousee. Juuri varhainen puuttuminen on millä saadaan paljon aikaan, ihan oli kyse mistä vaan ja toivottavasti tähän ihan ylemmältäkin taholta saadaan resursseja sillä kun varhaisessa vaiheessa puututaan se kantaa pitkälle. Ja yksilöinä me kaikki voidaan olla ainakin kohteliaita ja kilttejä toisillemme eikä anneta ennakkoluulojen vaikuttaa siihen miten muita kohtelemme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Oot oikeessa, mikään pelko ei sais saada otetta elämästä. Toivon todella, että tähän resursseja ylemmiltäkin tasoilta saataisiin, sillon voitais tosiaan nähdä pidempiä vaikutuksia. Ainakin meistä jokainen voi tosiaan voi auttaa tilannetta omalla käytöksellään :)

      Poista
  9. Mun mielestä pelolle ei saa antaa liikaa valtaa, juuri sitä nämä iskun tekijät haluavat. Kyllä mua on välillä mietittänyt tämän maailman meno ja pelottanutkin, mutta en oo lopettanut reissaamista ja elämistä sen takia. Todella hyvä postaus, oon samoilla linjoilla sun kanssa :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin! Ei kannata antaa iskujen tekijöille sitä mitä haluavat. Kiitos kommentistasi Niina, ihana kuulla! ☺️

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan