Pienempänä ahmin kirjoja päivässä. Kesäisin valvoin aamuyöhön, kun en malttanut pistää kirjaani pois. "Vielä yksi luku", oli yleisin valheeni. Kutsuin lukemista harrastukseksi ja loin itselleni lukulistoja. Suoritin koulussa innolla lukudiplomin. Lukion alettua lukemieni kirjojen määrä romahti. Koulussa piti lukea paljon enemmän, piti tehdä läksyjä ja koulupäivät koulumatkoineen olivat paljon pidempiä kuin aikaisemmin. Itselleni on junassa vaikea keskittyä lukemiseen, joten siitäkään ei tullut mitään. Iltaisin tartuin kirjan sijasta mieluummin kaukosäätimeen ja pistin jonkun sarjan pyörimään. Toki koulussa tuli koulukirjojen lisäksi luettua ihan kaunokirjallisuuttakin. Lukiossa lukeminen oli kuitenkin pakkopullaa. Tämän muummuassa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän luin oikeasti vasta sen jälkeen kun olin pitänyt siitä esitelmän luokan edessä. En millään enkä vaan millään saanut sitä luetuksi ennen esitelmää, vaikka kun sen luin esitelmän pidettyäni (ja kirjastolainan vanhennuttua) pidin siitä hyvin paljon. Se vapaa-ajalla lukemisen ilon olen menettänyt. Lukiossa ei ollut aikaa, eikä jaksamista ja kun niitä enkun ja äikän kurssien kirjojakin olisi pitänyt lukea vaikkei huvittanut. Mihin onkaan kadonnut lukemisen iloni? Osaisinkohan enää edes viettää päivää selailematta kännykkää tai konetta, ihan vaan lukien ja lukien. On niin helppoa pistää Netflixistä suosikkisarja pyörimään ja uppoutua siihen, mutta entäpä kirjoihin? Toisinaan kaipaan niitä kesäkuun öitä, kun vilkutin ikkunasta postiautolle, pistettyäni juuri loppuun luetun kirjan pois. Nykyään kuitenkin nukkumaanmeno aikani on aivan viimeistään keskiyöllä, eikä aamu kuuteen lukeminen tulisi kuuloonkaan, kun aamulla taas työt kutsuvat. Aineeton lukulistani vaan kasvaa ja kasvaa, mutta kuinkakohan monta kirjaa olen tänäkään kesänä saanut luettua? Yhden? Kaksi?
Viime aikoina ongelmanani on myös ollut kysymys, minkälaisia kirjoja tahdon lukea? Lukiossa luin niitä kirjoja joita oli pakko lukea. Ennen lukiota lu
Viime aikoina ongelmanani on myös ollut kysymys, minkälaisia kirjoja tahdon lukea? Lukiossa luin niitä kirjoja joita oli pakko lukea. Ennen lukiota lu
Pienenä haaveilin kirjailijan urasta. Toisinaan teen niin yhä. Mutta koska oikeastaan kirjoitin muuta kuin blogi-tekstejä? Päässäni pyörii ideoita tarinoista ja hahmoista, mutta miksi en koskaan saa niitä kirjattua paperille. Ehkä koska olen aina ollut parempi kirjoittamaan asioita paperille, ja nykyään kirjoitus innon alkaessa tyypillisesti avaan tietokoneen ja kohta olenkin kadonnut internetin syövereihin ja inspiraatio ajelehtinut aikojaan.
Haluaisin kovasti viettää joskus viikon tai pari ilman älypuhelinta, tablettia ja tietokonetta tai telkkaria. Usein ajattelen tätä, viime aikoina vielä enemmän, mutta entä yhteydenpito kavereihin, entä bloggaaminen, entä tekemisen keksiminen, entä elämä? Varmasti saisin tällöin enemmän aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta suurin kysymys mahtaakaan ehkä olla, kumman uhraan ennemmin; lukemisen ja kirjoittamisen vai internetin ja sosiaalisen mediaan? Toisinaan toivoisin sen olevan jälkimmäinen, mutta ainakin toistaiseksi olen viime vuodet elänyt sosiaalisen elämän ja kännykkäni ehdoilla. Yritän kuitenkin tällä hetkellä luoda jonkinlaista tasapainoa näiden kahden välille. Komboon täytyy uitenkin lisätä myös työt. Töissä olenkin käyttänyt taukosi mieluummin lukemiseen kuin suomen selaamiseen ja iltaisin pyrin myös sulkemaan koneen jo aiakaisemmin ja syventymään johonkin kirjaan. Usein kuitenkin jos tahdon blogipostauksen saada kirjoitettua, niin sen väsääminen meneekin iltamyöhään.
Suosikkejani olivat englannin tunneilta Viktor Franklin Man's Search for Meaning, Jane Austenin ennestään minulle tuttu Emma sekä Pygmalion näytelmä joka on toiminut muun muassa My Fair Lady -musikaalin pohjana (jos joku ihmettelee, kävin kaksikielisen lukion, eli englantia opetettiin meille kuten äidinkieltä). Ja vaikka ehkä silloin siitä hiukan valitinkin, niin olihan Shakespearin King Richard kolmannesta kertova näytelmäkin aika mielenkiintoinen. Äidinkielessä meille anntettiin enemmän valinnanvaraa kirjojen suhteen ja koska luettavaa oli niin paljon, niin menin usein siitä mistä aita oli matalin ja luin muun muassa dekkareita ja yhden muumikirjan. sekä kirjoja joita olin jo aikaisemmin lukenut. Ehkä mieleenpainuvimpana uutena teoksena oli kuitenkin Samuel Beckettin Huomenna hän tulee.
Haluaisin kovasti viettää joskus viikon tai pari ilman älypuhelinta, tablettia ja tietokonetta tai telkkaria. Usein ajattelen tätä, viime aikoina vielä enemmän, mutta entä yhteydenpito kavereihin, entä bloggaaminen, entä tekemisen keksiminen, entä elämä? Varmasti saisin tällöin enemmän aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta suurin kysymys mahtaakaan ehkä olla, kumman uhraan ennemmin; lukemisen ja kirjoittamisen vai internetin ja sosiaalisen mediaan? Toisinaan toivoisin sen olevan jälkimmäinen, mutta ainakin toistaiseksi olen viime vuodet elänyt sosiaalisen elämän ja kännykkäni ehdoilla. Yritän kuitenkin tällä hetkellä luoda jonkinlaista tasapainoa näiden kahden välille. Komboon täytyy uitenkin lisätä myös työt. Töissä olenkin käyttänyt taukosi mieluummin lukemiseen kuin suomen selaamiseen ja iltaisin pyrin myös sulkemaan koneen jo aiakaisemmin ja syventymään johonkin kirjaan. Usein kuitenkin jos tahdon blogipostauksen saada kirjoitettua, niin sen väsääminen meneekin iltamyöhään.
Suosikkejani olivat englannin tunneilta Viktor Franklin Man's Search for Meaning, Jane Austenin ennestään minulle tuttu Emma sekä Pygmalion näytelmä joka on toiminut muun muassa My Fair Lady -musikaalin pohjana (jos joku ihmettelee, kävin kaksikielisen lukion, eli englantia opetettiin meille kuten äidinkieltä). Ja vaikka ehkä silloin siitä hiukan valitinkin, niin olihan Shakespearin King Richard kolmannesta kertova näytelmäkin aika mielenkiintoinen. Äidinkielessä meille anntettiin enemmän valinnanvaraa kirjojen suhteen ja koska luettavaa oli niin paljon, niin menin usein siitä mistä aita oli matalin ja luin muun muassa dekkareita ja yhden muumikirjan. sekä kirjoja joita olin jo aikaisemmin lukenut. Ehkä mieleenpainuvimpana uutena teoksena oli kuitenkin Samuel Beckettin Huomenna hän tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti