perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hiusteni historiaa + uusi kampaus ja uusi itseluottamus




Aloittaessani yläasteen hiukseni olivat noin kolme senttimetriä pitkät. Silloin päätin, etten hiuksiani lyhyiksi leikkaa ennen Wanhojen tansseja. Monet epäilivät, että oikeasti pystyisin kasvattamaan hiuksiani viisivuotta. Näin kuitenkin kävi. Vanhassa blogissani on postaus tansseistani ja sieltä näkyy myös kampaukseni. Pääset postaukseen tästä. 
Viiden vuoden aikana kävin kampaajalla ehkä kerran vuodessa vähän siistimässä latvojani, mutta muuten pysyttelin poissa saksien lähettyviltä. Viiteen vuoteen en ollut mitenkään muokannut hiuksiani, en leikannut enkä värjännyt niitä. Lukion viimeisen kesäloman jälkeen olin kuitenkin kyllästynyt hiuksiini, jotka näyttivät vuodesta toiseen samalta. Syksyllä yritin värjätä hiukseni strawberry blondeiksi, mutta kampaajani ei ymmärtänyt kuinka vaaleat hiukset tahdon ja niistä tuli kuparinpunaiset. Vihasin sitä oranssia väriä ja meinasin palata samantien takaisin tummaan, mutta päätin kuitenkin yrittää vielä blondata. Blondasin hiukseni useamman kerran, mutta täysin vaaleiksi ne eivät suostuneet taipumaan. Vaikka toisaalta nautin vaihtelusta, niin joka päivä minua kalvoi heikko itseluottamus. Epäilin hiuksiani kaiken aikaa, en koskaan pitänyt niitä auki ja koin aina näyttäväni huonolta niiden tähden. 
Niinpä ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätin palata ruskeaan. Väri oli samankaltainen kuin nyt, ja aluksi pidin sitä liian tummana, mutta auringon ja pesun kautta se hiukan vaaleni ja olin taas tyytyväinen tuttuun tukkaani. Kesällä lisäsin hiuksiini hiukan vaaleita raitoja, ja täyspäiväisesti ulkonatyöskenteleminen vaalensi hiuksiani muutenkin huomattavasti. 
Kuitenkin syksyn tullessa lähti tyytymättömyyteni taas kasvamaan. Abivuoden keväällä moni luokkani tytöistä leikkasi hiuksensa niin kutsuttuun long bob -pituuteen. Tämä oli kiinnostanut minua jo keväällä, mutten missään vaiheessa vakavasti sitä harkinnut. Syksyn tullen ryhdyin kuitenkin haikailemaan helpompaa elämää ja helpompia hiuksia. Töissä hiukseni ovat aina tiellä jos ne ovat auki, ja jos taas laitan ne poninhännälle, niin saan päänsäryn sillä ne ovat niin tavattoman painavat. 
Kaiken aikaa se ajatus hiusten leikkaamisesta houkutti minua enemmän ja enemmän, mutta samaan aikaan pelkäsin sitä kauheasti. En pelleile, kun sanon itkeneeni syksyllä moneen otteeseen sen takia, että tahdoin leikata hiukseni, mutten uskaltanut. Pelkäsin katuvani päätöstä heti, kun yksi tupsu olisi hiuksistani leikattu ja päätös olisi peruuttamaton. Laitoin hiukseni paitani sisään, niin että näytti kuin minulla olisi ollut long bob pituiset hiukset. Ajattelin, kuinka kivalta ne näyttivätkään, mutta pelkäsin miten minun käy, kun pitkät hiukset ovat jo vuosia olleet osa identieettiäni. Olen aina ollut pitkähiuksisin tyttö missä tahansa porukassa, ja puolet lyhyemmällä tukalla olisin vain yksi muista.
Joulun jälkeen hiukseni rupesivat kuitenkin ärsyttämään minua entistä enemmän. Ne aiheuttivat minulle taas heikkoa itseluottamusta ja sen lisäksi ne olivat epäkäytännölliset ja uuvuttavat. Hiukseni tuntuivat raskailta, niiden hoitoon kului niin paljon aikaa, ja aina ne näyttivät minusta huonoilta. Vielä pari viikkoa sitten Aberdeenissä sanoin ystävälleni, että olen jo miltei päättänyt leikata hiukseni, mutta teen sen vasta kesällä. Kipeänä vietettyjen päivien jälkeen kuitenkin päätin, että miksi olisin onneton hiusteni takia vielä useamman kuukauden, kun voin aivan yhtä hyvin vain mennä kampaajalle ja leikata ne pois samantien. Sitä paitsi, jos en pidä niistä, niin niillä on aikaa kasvaa sillä välin kun luen pääsykokeisiin. Tässä rohkeudenpuuskassa sitten varasin kampaajan ja annoin mennä.

En todella voi kuvailla kuinka onnellinen nyt olen! Tuntuu kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani - kirjaimellisesti. Olen enemmän kuin tyytyväinen uuteen kampaukseeni, ja itseluottamukseni on noussut korkeammalle kuin aikaisemmin! Leikkauksen lisäksi laitoimme tukkaan värin. Väri on sama kuin viime keväänä, eli näyttää alkuun lähes mustalta, mutta on oikeastaan tummanruskea. Viime keväänä pidin väriä liian tummana minulle, mutta nyt kun vertailin kuvia sen värin ja nykyisen värini välillä, niin pidin entisestä paljon enemmän. Jos joku teistä toivoo muuttavansa hiuksiaan, tai kärsii heikosta itseluottamuksesta hiustenne takia, niin älkää pelätkö muutosta! Loppujen lopuksi kyse on hiuksista, jotka voi aina värjätä uudestaan, ja jotka kasvaa aina takaisin. Itse tunnen oloni aivan uudeksi ihmiseksi ja hiukseni antavat minulle rutkasti voimaa kevääseen!

Olen tehnyt videon hiusteni hoidosta ja löydät sen täältä!

4 kommenttia: