tiistai 18. heinäkuuta 2017

200 vuotta Austenia



Kirjoittaessani tätä ulkona jyrähtelee ukkonen ja vettä sekä rakeita tulee kuin saavista kaatamalla. On siis täydellinen sää käpertyä peiton alle hyvän kirjan tai elokuvan äärelle. Tänään on täydellinen päivä syventyä Jane Austenin maailmaan, sillä onhan tänään kulunut 200 vuotta rakastetun kirjailijan kuolemasta. Olen tehnyt aikaisemmin videon, jossa puhuin vähän Austenista ja sen löydätte täältä. Tahdoin kuitenkin kirjoitella Austenista hiukan myös tänne blogin puolelle. Oma Jane Austen innostukseni alkoi ollessani 10-vuotta vanha. Tulin koulusta kotiin ja siskoni oli juuri aloittanut katsomaan vuoden 1995 versiota Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Kävelin olohuoneeseen kesken ensimmäisen tanssiaiskohtauksen, kiinnostuin samantien ja loppu on historiaa.
Jane Austen eli vuosina 1775 – 1817 eli hän kuoli jo 41 vuotiaana.  Elämänsä aikana Austenilta julkaistiin neljä teosta: Järki ja tunteet (1811), Ylpeys ja enakkoluulo (1813), Kasvattitytön tarina (1814) ja Emma (1815). Kuolemansa jälkeen häneltä on julkaistu vielä kaksi teosta Viisasteleva Sydän (1817) sekä Neito vanhassa linnassa (1817). Kuuden romaanin lisäksi Austenilta on julkaistu myös kirjekokoelmia sekä keskeneräisiä töitä. 1800-luvulla naisten kirjoittamista ei katsottu hyvällä ja monien naiskirjailijoiden tapaan Austen ei julkaissut kirjojaan omalla nimellään vaan peitenimellä "A Lady".


Järki ja tunteet käsittelee sisarusten Elinor ja Marianne Dashwoodin keskinäistä suhdetta, sekä heidän muita ihmissuhteitaan. Ylpeys ja ennakkoluulo on teoksista ehdottomasti kuuluisin ja kertoo Elizabeth Bennetistä sekä hänen perheestä ja Lizzyn suhteesta koppavaan Mr. Darcyyn. Kasvattitytön tarina on teoksista ainoa jota en ole itse lukenut. Se kertoo köyhästä Fannysta, joka lähetetään kasvamaan rikkaiden sukulaisten perheeseen. Emma kertoo Emma Woodhousesta joka on rikas ja hiukan snobimainen nuori tyttö, joka on päättänyt naittaa kaikki tuttavansa, mutta hyvin päättäväinen ettei itse koskaan mene naimisiin. Viisasteleva sydän puolestaan kertoo Annesta joka torjui rakastamansa miehen, sillä miestä ei pidetty tarpeeksi hyvänä hänen perheelleen. Vuosia myöhemmin sama mies palaa Annen elämään rikastuneena kapteenina. Neito vanhassa linnassa oli oikeastaan Austenin ensimmäisenä kirjoitettuja teoksia ja kertoo Catherine Morlandista ja hänen astumisesta seurapiireihin. Northanger Abbey on ennenkaikkea satirisoi aikakauden suosittuja goottilaisia romaaneja.


Monet Austenin kirjat eivät kuitenkaan ole vain rakkaustarinoita kuten monet kuvittelevat vaan satiireja yhteiskunnasta, joka loppujen lopuksi ei ehkä olekaan muuttunut niin paljoa kahdessasadassa vuodessa. Ihmiset ovat yhä ydimmiltään samanlaisia, käyttäytyvät samalla tavalla ja kamppailevat samojen ongelmien kanssa; vaikeat perheenjäsenet, kuka on aito ystävä, mihin heidän varansa riittävät ja löytävätkö he koskaan kumppania? Tämä onkin yksi syistä miksi Austenin kirjat ovat yhä relevantteja kaksisataa vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen ja miksi ne koskettavat meitä yhä uudelleen ja uudelleen. Ironian ja rakkaustarinoiden lisäksi kirjat ovat myös täynnä huumoria.

Austenin teokset pysyvät ajankohtaisina ja vaikkei kirjaan olisi tarttunut, on joku Austen adaptio varmasti jokaiselle tuttu. Klassisten suoraan kirjaan perustuvien adaptioiden lisäksi muun muassa hittielokuvat Clueless ja Bridget Jones Diary perustuvat Austenin teoksiin. Moderneja adaptioita ovat lisäksi Youtubessa ilmestyneet Lizzie Bennet Diaries ja Emma Approved. Etenkin ylpeydestä ja ennakkoluulosta löytyy lukemattomia versioita kuten zombie-versio Pride and Prejudice and Zombies, koirien ympärillä pyörivä Unleashing Mr. Darcy, bollywood versio Bride and Prejudice sekä mormoonien yhteiskuntaan sijoittuva Pride and Prejudice a Latter-Day Comedy. Kaikista englantilaisista kirjailijoista ainoastaan Shakespearin teoksia on adaptoitu enemmän kuin Austenin kirjoja.


Jokaiselle löytyy varmasti oma suosikki Austen kirja ja adaptio. Oma suosikkini kirjoista on yleensä juuri se mitä viimeisimpänä olen sattunut lukemaan. Ajattelin ensin sanoa Emman ja Ylpeyden ja ennakkoluulon suosikeiksini, mutta rakastan myös Viisastelevaa sydäntä ja Northanger Abbey on ehkä kaikista hauskin ja koomisin kaikista teoksista. Myös Järki ja tunteet tulee aina olemaan erityinen sillä se oli ensimmäinen lukemani Austen. Jos saisin kuitenkin lukea vain yhtä Austenia loppuelämäni, valitsisin ehkä kuitenkin Emman. Kuten kuvista huomaatte, kirjoista ei myöskään voi koskaan olla liian montaa painosta. Aloin viime vuonna keräilemään noita ylimmän kuvan kangaspäällysteisiä kappaleita. Niiden lisäksi suosikkini on kahdessa alimassa kuvassa mukana oleva Järki ja tunteet, jonka sain englantilaiselta ystävältäni joululahjaksi. Kirja on painettu englannissa vuonna 1968 ja siinä on ihana vanhan kirjan tuntu ja tuoksu. Klassisista adaptioista parhaimmat ovat mielestäni Emma 2009, Ylpeys ja Ennakkoluulo 1995 sekä 2005. Muita suosikkejani ovat edellämainitut Clueless, Bridget Jones Diary, Lizzie Bennet Diaries ja Austenland joka on eräänlainen parodia Austen fanaatikoista ja kirjojen maailmasta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan tahtoisi astua edes viikoksi Austenin aikakauteen.

Mites te lukijat, löytyykö teidän joukosta ketään Jane Austen faneja?

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kehonkuva ja itseluottamus


shirt - Jack Wills / trousers - J.Crew / bag - Louis Vuitton / shoes - Michael Kors

Olen jo pitempään tahtonut kirjoittaa itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Alkuperäinen  teksti oli hyvin positiivinen ja keskittyi itseluottamuksen löytämiseen. Itseluottamus on kuitenkin ailahteleva ominaisuus, eikä se ole mitenkään pysyvä tai stabiili. Toisinaan itseluottamuksen voi kadottaa ja toisinaan taas löytää. Tällä hetkellä oma itseluottamukseni kulkee vuoristorataa. Aloitettuani jälleen bloggaamaan, on omaa kehoa tullut katsottua tietokoneen ruudulta tarkemmin kuin pitkään aikaan. Toisinaan ajattelen, että enhän minä nyt tuollaista kuvaa voi blogiin pistää tai tuollaista asua käyttää, kun minähän näytän siinä lihavalta. Toisaalta ajattelen, että mitäs sitten? Mitäs sitten jos joku tuntematon pitää minua lihavan näköisenä? Miksi sillä olisi mitään merkitystä minulle?

Minua on usein elämäni aikana kehuttu itseluottamuksestani, mutta totuus on, ettei sitä aina löydy.  Yleensä paras tapa minulle vahvistaa itseluotttamustani, on tehdä jotain, mihin itseluottamukseni ei tunnu riittävän. Yhtäkkiä huomaankin, että kaikki on ihan okei ja maailma ei olekaan lakannut olemasta. Pukeudun usein vaatteisiin, jotka saavat minut tuntemaan oloni hiukan epävarmaksi, mutta "fake it till you make it" esitän olevani itsevarma. Yleensä juurikin näistä epävarmimmista asuista olenkin saanut kaikista eniten positiivista palautetta ja sitä myötä lisää ja lisää sitä todellista itseluottamusta. En esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten olisi koskaan tahtonut käyttää ihonmyötäisiä mekkoja, sillä nehän saavat minut näyttämään lihavalta ja tursuavalta mursulta. Nykyään vetäessäni kotelomekon ylleni, koen oloni aivan yhtä itsevarmaksi kuin Jack Willssin kesämekoissa. Jos joku kokee sen rumaksi tai isokokoisuuteni on jokin suuri ongelma niin se on katsojan silmässä - kuten kauneuskin. Olen aina uskonut, että tärkeintä ei ole se miltä näyttää, vaan se miltä itsestä tuntuu. Tärkeintä ei ole se mitä numeroa vaaka näyttää tai minkä kokoiset housut vetää jalkaansa, vaan se että päästää irti niistä numeroista ja nauttii elämästä juuri sen kokoisena kuin on. Mielestäni itseluottamus on tyylikkäintä mitä ihmiseltä voi löytyä ja mitä vaan päälleen pistää. Kunhan vaatteensa pukee itseluottamuksen kanssa, voi olla varma täyden kympin asusta. 

Ihannevartalo on muuttunut vuosisatojen saatossa, mutta tietyn vartalotyypin ihannointi ei ehkä koskaan ole ollut suurempi ongelma kuin 2000-luvulla, kun meitä ympäröivä maailma on täynnä kuvia ja mainoksia ja lehtiä ja videoita ja lisää ja lisää kuvia ja kehoja. Suurin osa näistä mainoksissa tai muotimaailmassa esiintyvistä henkilöistä ovat kuitenkin pitkiä ja laihoja. Miltä tuntuu katsoa niitä kuvia, kun itse ei ole kumpaakaan? En ollut oikeastaan itsekään sisäistänyt, kuinka tärkeää on esittää erilaisia kroppia sosiaalisessa mediassa, ennen kuin Abercrombie&Fitchin uutiskirje kilahti sähköpostiini. Katsoin suu ammollaan kurvikasta mallia - joka näytti samalta kuin minä. Harmikseni tämä on ollut ainoa kerta kuin olen kyseisen merkin nähnyt kurvikasta mallia käyttävän, mutta se toimi silmiä avaavansa kuvana. Samanaikaisesti Zara julkaisi uuden "love your curves" kampanjansa. Sama Zara jonka housuihin olen viimeksi pystynyt änkemään itseni yläasteella - enkä silloinkaan suurella menestyksellä. En usko Zaran tahtovan minun rakastavan kurvejani, ennen kuin kauppa valmistaa housuja ja jakkuja, joihin minun lantioni ja minun hartiani mahtuvat. Jos kuitenkin voin itse rohkaista ketään pukeutumaan tahtonsa mukaisesti ja rakastamaan kurvejaan blogiani kirjoittamalla, niin se olisi minusta mahtavaa. Niinpä aion julkaista kaikki asukuvani sellaisina kuin ne ovat, näyttäisinpä minkä kokoiselta tahansa.


torstai 13. heinäkuuta 2017

Warner Bros Studio Tour



Tässä teille muutamia kuvia Warner Bros Studio kierrokselta! Olen käynyt studioilla kerran aiemmin vain muutama viikko niiden avautumisen jälkeen, mutta siitä onkin jo useampi vuosi. Oli mukava käydä studioilla uudestaan, nyt kun sinne oli lisättykin paljon uusia osia. Esimerkiksi Hogwarts Express junaa ei aikaisemmalla visiitilläni ollut eikä koko junalaituri osiota, ei kiellettyä metsää, ei huispausta käsittelevää osiota ja Likusteritie neloseen ei ennen päässyt sisään, mutta nyt oli hauska päästä kurkkaamaan sielläkin olohuoneeseen. Suosikkejani olivat uutuudet juna ja kiellettymetsä, sekä tietenkin Tylypahkan pienoismalli ja Rohkelikon common room. 
Mun mielestä studiot ovat ehdoton vierailukohde kaikille Potterin faneille. Harry Potter on mielestäni ehkä mahtavinta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut, joten on ihanan nostalgista nähdä kaikki aidot propsit ja vaatteet ja lavasteet ja muut. Kuinkas moni teistä on vieraillut studioilla?

Ps. Osaako joku teistä sanoa miksi osaan noista kuvista tulee isompi väli kuin toisiin?
Edit. Nyt kun tämän julkaisin niin isot välit ovat kadonneet, mutta tuo Hiinokka kuva on kyllä pari milliä kapeampi kuin se todellisuudessa on.. Joutuvatko kaikki muutkin taistelemaan kuvien kanssa bloggerissa joka päivä?

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ihanat illanistujaiset

Harmittelin keväällä kun en pääsykokeisiin lukiessani ehtinyt viettää synttäreitäni ja stressaantuneena räntäsateessa haaveilin kesäisestä illanvietosta ystävien seurassa ja niinpä kutsuinkin ystäviäni kylään illanviettoon. Meillä kävi todella hyvä tuuri sään kanssa, sillä eilen oli oikein lämmin päivä ja pärjättiinkin pihalla ilta yhteentoista asti. Tarjolla oli tortillaa sekä paria kakkua, keksejä, jäätelöä ja marjoja. Syötiin pitkään ja kunnolla, mutta illan kruunasi tietenkin legendaarinen mölkky-ottelu, jossa kilpailtiin niin heittojen pituudesta huonoimmasta paikasta sekä siitä aktuaalisesta voitosta. En muista koska olisin nauranut niin paljon kuin viimeisimmän vuorokauden aikana, joten ilta oli tosiaan mitä onnistunein! Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin hyvien ystävien kanssa naurulla ja ruualla täytetty kesäilta.

Toivottavasti teidän alkuviikko on lähtenyt yhtä hyvin käyntiin!
TallennaTallenna